34-vuotias squashvalmentaja Hameed Ahmed toimii tällä hetkellä valmentajana Harvardin yliopistossa, Yhdysvalloissa. Valmentajana hän aloitti vuonna 2011, ja ennen sitä hänellä oli oma pelaajauransa. Valmentajana hän on päässyt työskentelemään myös maailman tähtipelaajien kanssa.
Hameed Ahmedille squash on tullut tutuksi jo nuorena. Hän on pelannut squashia pienestä pitäen, ja lajin pariin hän päätyikin oman perheensä kautta.
- Vanhempani pitivät squashhallia Itäkeskuksessa, joten vietin suurimman osan vapaa-ajastani hallilla ja kentillä. Ensimmäisiin kisoihin osallistuin 6-vuotiaana Talissa, jossa järjestettiin aikanaan Jaffa Cuppeja ja siitä nousi innostus.
Nykyään Ahmed vaikuttaa squashin parissa Yhdysvalloissa. Sinne hän lähti ensimmäistä kertaa vuonna 2007, mutta silloin pelaajana. Ulkomaille hänet sai lähtemään halu yhdistää urheilu sekä opiskelu, ja yliopisto oli siihen oiva mahdollisuus.
- Tuo joukkueaspekti, jonka yliopistosquash tarjosi, oli erityisen houkutteleva. Parhaat muistot squashista ennen yliopistoa liittyivät niin maajoukkueisiin kuin liigajoukkueisiin, joten viihdyin todella sellaisessa ympäristössä.
Sopeutumiseen suomalaisena uuteen maahan, kulttuuriin ja ympäristöön vaati ensiksi jonkin aikaa totuttelua.
- Suomalaisena sitä on tottunut tiettyihin asioihin. Ja yhteiskunta täällä on rakennettu eri tavalla. Mutta kunhan siitä ensishokista pääsi yli, niin sopeutuminen sujui lopulta melko helposti. Mitä nopeammin hyväksyy, että ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa tehdä tai suhtautua asioihin, sitä nopeammin sitä sopeutuu.
Pelaaminen vaihtui valmentamiseen
Nuorena Ahmed saavutti seitsemän junioreiden Suomen mestaruutta, ja aikuisten tasolla hän oli miesten maajoukkueen vakiokasvo vuosina 2003-2011. Tuolla ajalla hän ehti pelaamaan 35 maaottelua. Yliopistosquashia pelatessaan Rochesterin yliopistossa hänet valittiin kolmesti All America -joukkueeseen, johon pääsee kaksikymmentä parasta pelaajaa noin tuhannesta Amerikan yliopistopelaajasta. Vuonna 2011 squashin pelaaminen muuttui kuitenkin täysipäiväiseen valmentamiseen. Ahmed toimii tällä hetkellä Harvardin yliopistossa miesten ja naisten valmentajana.
- Sain kandidaatin tutkinnon valmiiksi Rochesterin yliopistossa. Yliopistojoukkue etsi apulaisvalmentajaa, joten hain paikkaa, joka mahdollisti samalla myös maisteritutkinnon tekemisen. Toisen tutkinnon jälkeen oli tarkoitus vaihtaa alaa, mutta Harvardin päävalmentaja, Mike Way, otti yhteyttä juuri ennen valmistumista vuonna 2013 ja tarjosi apulaisvalmentajan paikkaa. Täällä olen ollut siitä lähtien.
Tähänastisesta taipaleestaan Yhdysvalloissa Ahmed tuntuu olevan tyytyväinen. Etenkin yliopistosquashin kehitys vuosien varrella on ollut huomattavaa. Tällä hetkellä kaikista PSA:n (Professional Squash Association) sadasta parhaasta pelaajasta 15-20 prosenttia on pelannut tai pelaa edelleen yliopistoliigaa Yhdysvalloissa.
- Yliopistosquash on muuttunut aika lailla viimeisen 13 vuoden aikana. Olen ollut todella onnekas, että olen päässyt näkemään tuon kasvun ja muutoksen täältä käsin. Kun tulin aikoinaan, yliopistosquash nähtiin peliuran päätepysäkkinä. On ollut hienoa olla mukana vaikuttamassa siihen, että päätepysäkistä onkin tullut monelle ponnahduslauta. En olisi koskaan uskonut, että yliopistosquashin kautta pääsisin valmentamaan maailman huippujunioreita, joista monet ovat jatkaneet ammattilaiskentille, kuten Ali Farag tai Amanda Sobhy.
Ahmedin mainitsemat Ali Farag sekä Amanda Sobhy ovat molemmat maailmanluokan pelaajia. Farag on miesten maailmanmestari. Sobhy puolestaan on naisten ykköspelaaja Yhdysvalloissa sekä maailman kymmenen parhaan naispelaajan joukossa.
Yliopistovalmentajan työhön sisältyy monta osa-aluetta
Tähän asti matka Harvardin yliopistossa on kulunut eri tehtävissä. Ahmed aloittaakin siellä jo kahdeksannen kautensa valmentajana. Ensimmäiset viisi vuotta hän toimi apuvalmentajana ja viimeiset kaksi vuotta apulaispäävalmentajana. Omista vahvuuksista hän nostaa työskentelyn useiden eri ihmisten kanssa.
- Olen ollut onnekas, että olen saanut työskennellä monien valmentajien ja pelaajien kanssa urani aikana. Niiden kokemusten perusteella koen, että minulla on monipuolinen näkemys urheiluun ja squashiin. Mutta oppiminen ei lopu koskaan ja teen aktiivisesti töitä sen eteen, että pidän mielen avoimena.
Ahmedin työnkuvaan kuuluu muutakin kuin vain kentällä ja kisoissa olemista. Yliopistojoukkueen valmentaminen vaatii nimittäin paljon enemmän.
- Tietyllä tavalla työ on verrattavissa pienen yrityksen pyörittämiseen. Valmentajana olet vastuussa pelaajien rekrytoinnista, hallin ja kenttien ylläpidosta, varainhankinnasta, alumnisuhteista, varusteiden hankinnasta, matkojen järjestelystä ja ynnä muusta. Tämän lisäksi valmennettavia pelaajia on kampuksella lukuvuoden aikana 25-30 ja heidän kanssaan harjoitellaan tai kilpaillaan kauden aikana lähes päivittäin.
Valmentajan työhön kuuluu myös pelaajien rekrytointi yliopistojoukkueisiin.
- Esimerkiksi pelaajarekrytointi saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta yleensä prosessi alusta loppuun saakka kestää puolestatoista kahteen vuoteen ja vuoden alussa listalla on yli sata nimeä. Lopulta valitsemme 2-3 pelaajaa vuodessa per joukkue. Vaatii paljon aikaa ja resursseja löytää yksilöitä, jotka ovat erinomaisia opiskelijoita, huippupelaajia ja jotka ovat samalla aaltopituudella joukkueen ja valmentajien kanssa. Yliopisto ei suinkaan päästä sisään ketä vain. Valmentajalla on tärkeä rooli hakuprosessissa.
- Mutta kyllä suurin osa ajasta kuluu joukkueiden kanssa. Harvardin urheiluosaston pääperiaatteisiin kuuluu oppiminen urheilun kautta. Eli neljän yliopistovuoden aikana me yritämme kehittää pelaajista totta kai parempia squashpelaajia, mutta myös itsenäisiä ja tasapainoisia aikuisia. Ja usein se urheilumenestys syntyykin tuosta ihmiskeskeisestä lähestymisestä. ”A happy athlete is a fast athlete” on sanonta, jonka kuulee meidän toimistossa usein.
Joukkueet harjoittelevat yhden kauden aikana kuusi kertaa viikossa. Pelaajat treenaavat myös joukkueharjoitusten ulkopuolella valmentajien kanssa. Mutta millainen on helppo valmennettava Ahmedin mielestä?
- Sisukas, kiitollinen ja nöyrä ihminen, joka nauttii siitä kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, joka on mahdollista kokea urheilun kautta. Pelaaja, joka tietää, että urheilu auttaa häntä kehittymään ihmisenä myös kentän ulkopuolella ja joka ymmärtää, että voitot ja tappiot eivät määritä häntä henkilönä. Jos tuohon henkiseen puoleen yhdistyy vielä fyysinen lahjakkuus, niin valmentajan työ on aika helppoa.
Seuraavana tähtäimessä päävalmentajan paikka
Ahmed näkee saavutustensa olevan kovimmat joukkuetasolla. Monet heidän yliopistopelaajistaan jatkavat uraansa ammattilaiskiertueella. Yhtä palkitsevaa on hänen mukaansa myös se, että pelaajat nauttivat neljästä vuodestaan yliopistossa squashin parissa, vaikka siirtyisivät sitten muihin hommiin. Yliopiston joukkueet Harvardissa ovat keränneet hyvin saavutuksia.
- Meidän miesten ja naisten joukkueet ovat yhteensä voittaneet 10 kansallista mestaruutta viimeisen seitsemän vuoden aikana. Viimeisen kahden vuoden aikana molemmat joukkueet voittivat kyseiset mestaruudet ja meidän joukkueen jäsenet voittivat myös henkilökohtaiset kansalliset mestaruudet.
Ahmedin tavoitteet ovat vielä korkeammalla, vaikka hän on myös tyytyväinen nykyiseen rooliinsa.
- Seuraava luonnollinen askel olisi siirtyä päävalmentajan rooliin joko täällä tai jossain muualla. Niitä paikkoja ei usein tule tarjolle ja hakijoita riittää. Mutta toistaiseksi tuntuu siltä, että opin edelleen päivittäin ja nautin siitä, mitä teen. Koen itseni onnekkaaksi, että olen löytänyt sellaisen yhdistelmän työelämässä.
Kokemusta löytyy muustakin työstä
Ahmed näyttäisi tekevän unelmiensa työtä, mutta valmentajaksi ryhtyminen ei ollut itsestäänselvyys.
- Olin melko varma, että peliuran jälkeen tekisin jotain ihan muuta. Mutta olin pari kertaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja onnekseni päädyin alalle, josta todella pidän. Olin viisi kesää Yle Uutisissa toimittajana ennen kuin muutin Bostoniin 2013. Toimittajan työ ja viestintä ylipäätään on todella mielenkiintoista ja sitä on ajoittain ikävä. Onneksi saan nykyisessä työssä olla tekemisissä joukkueen alumnisuhteiden ja varainhankinnan kanssa, joten viestintä on edelleen osa työtä.
Yhdysvalloissa vietetty aika squashin parissa on antanut oppia valmentajana. Suurimmat opetukset liittyvätkin psyykkiseen puoleen.
- Kuinka menestyneetkin urheilijat taistelevat samojen psykologisten haasteiden kanssa. Usein jopa enemmän kuin muut. Ja kuinka avain menestykseen usein löytyykin sitä kautta. Lihasten vahvistamiseksi käydään säännöllisesti punttisalilla, mutta monet uskovat henkisen puolen kehittyvän automaattisesti. Tässä piilee suuri ansa, sillä jos henkisellä puolella on asioita, joita ei käsittele, niin ne eivät muutu. Muutos, oli se mitä vain, vaatii aina paljon töitä.
Yliopistokauden ulkopuolella Ahmed vetää junioriryhmiä, yksityistunteja ja leirejä. Hän pelaa kaiken lisäksi aktiivisesti paikallisissa hardball-nelinpeliturnauksissa. Mutta, kun vapaa-aikaa jää, niin sinne hän on löytänyt uutta tekemistä.
- Squashin ulkopuolella kokkaamisesta on tullut uusi harrastus. Golf on jäänyt viime vuosina vähemmälle, mutta sitäkin tulee vielä jonkin verran pelattua.
Leevi Nupponen
|