View in browser
Squashliiton Uutiskirje 2 / 2020

Squash on kaikkien tuntema laji, jota harrastetaan hyvässä seurassa.

PÄÄKIRJOITUS 2 / 2020

Epävarmuus – tuo perkele

“Life is what happens to you while you are busy making other plans” kirjoitti muuan John Lennon 40 vuotta sitten. Lauseen voi tulkita parilla eri tavalla. Tunnetumpi näistä tavoista on, että elämällä on usein täysin erilainen ajatus tulevasta, kuin mitä ihminen suunnittelee. ”Life is like a box of chocolate…” ja niin edelleen. Toinen tulkinta on se, että ihminen ei ehdi tai ymmärrä elää hetkessä, kun hän niin tohkeissaan suunnittelee tulevaa. John-vainaa ei ole kanssamme elämässä korona-aikaa. Minkälaisen lauseen John kehittelisi tässä ajassa, kun suunnitelmia on vaikea tehdä?

Epävarmuudessa eläminen on omasta mielestäni yksi ihmistä nakertavimmista fiiliksistä. Riippuu tietysti epävarmuuden tasosta, mutta silti. Pienikin asia voi olla ihmiselle jossain hetkessä tärkeä. Mitä jos puurostani tulee liian kuumaa mikrossa? Mitä jos varpaankynteni tulehtuu? Tuleekohan olkapääni kuntoon? Mitä jos hän ei pidäkään minusta? Milloin pääsen jälleen pelaamaan? Säilyyköhän työpaikkani? Missäköhän lapseni on tänään? Paraneekohan äitini koronasta? Milloinkohan saan seuraavan kerran ruokaa? Milloinkohan tämä sota loppuu? Elänköhän vielä huomiseen? Tuleekohan maailmanloppu ensi viikolla? Kaikki näistä ovat jollekin aitoja fiiliksiä, joiden kanssa pitää elää.

Mitä vähemmän informaatiota ihmisellä on päätöksensä perusteluiksi, sitä järjettömämpiä ja epävakaampia ovat hänen päätöksensä ovat. Voisi ajatella, että asia on toisin päin, mitä vähemmän informaatiota meillä on, sitä järkevämpiä ja paikkansapitäviä johtopäätöksiä osaamme tehdä. Mutta kun ei. Kun epävarmuus ja erilaiset skenaariot lisääntyvät, päätösten kontrolli siirtyy aivoissa vasemmalta, rationaaliselta aivolohkolta niiden oikealle, limbiselle puolelle – sinne, missä tunteet, kuten ahdistus ja pelko syntyvät.

Selviytyäkseen ihmisen on hyvä pyrkiä siirtämään kontrolli takaisin vasemmalle aivolohkolle, sietämään epävarmuutta. Siihen voi auttaa muutamat selkeät vinkit, jotka olen mukaillut talouslehti Forbesin jutusta.

1) Ymmärrä mitä tiedät – ja mitä et. Kriisissä kaikki asiat voivat tuntua ”epävarmoilta”. On kuitenkin asioita, jotka ovat varmempia kuin toiset. ”Covid-19 tarttuu helpommin kuin normaali kausi-influenssa.” ”Covid-19:n oireet voivat ilmetä hyvin eri tavoin eri ihmisillä.” Kerää siis kaikki faktat, jotka tiedät – ja kaikki, joita et tiedä. Kaikki asiat, joita et tiedä, menettävät voimansa omassa päätöksenteossasi. On siis turha tehdä päätelmiä perustuen asioihin, joita et tiedä tai joista et voi olla varma. Keskity siis niihin asioihin, joita voit kontrolloida, ymmärtämällä ne asiat, joihin sinulla ei ole kontrollia.

2) Unohda täydellisyys. Jos pyrit aina täydellisyyteen, et ikinä mielestäsi onnistu, koska täydellisyyttä ei monessakaan asiassa ole – jos missään. Urheilussa tästä ominaisuudesta voi olla jopa hyötyä – tiettyyn rajaan asti, mutta epävarmassa ajassa, kuten vaikka koronaviruksen sietämisessä, täydellisyyteen pyrkimisestä voi olla vain haittaa. Nauti siitä, että olet tehnyt tänään hyvän kävely- tai juoksulenkin. Jätä väliin voivottelu siitä, ettet tänäänkään päässyt tekemään täydellistä squashharjoitusta. Ok?

3) Älä märehdi ongelmissa, vaan pysy positiivisena. Se, mihin keskität huomiosi, määrittelee tunnetilasi. Jos kierit ongelmissa ja ajattelet ja puhut uhkakuvista ja epävarmasta tulevaisuudesta, luot ja pitkität negatiivisia tunteita ja stressiä, jotka heikentävät suoritustasoasi. Myös omat korvat kuulevat, mitä oma suu puhuu. Ihminen puhuu ääneen, jotta tietää mitä ajattelee. Tai introverttiyteen taipuvaiset, kuten minä, kirjoittavat, jotta tietävät, mitä ajattelisivat. Tunneviisaat ihmiset eivät salli negatiivisten ajatusten vallata mieltänsä, kun he kohtaavat epävarmuutta. Sen sijaan he keskittävät kaiken huomionsa ja ponnistelunsa siihen, mitä he pystyvät tekemään. Pysy siis positiivisena, hiljennä pelko ja epäloogiset ajatukset niistä asioista, joihin et pysty vaikuttamaan, ajattelemalla vaikealla hetkellä jotain, vaikka ihan pientä, iloista asiaa, joka sinulle on tänään tapahtunut.

Pysytään siis positiivisina, epätäydellisinä ja kärsivällisinä. Paremmat ajat ovat edessä, elämä jatkuu, squashtoiminta jatkuu, varpaankynnen tulehdus parantuu ja puuro jäähtyy, kun vähän odottaa.


Mika Monto

Toiminnanjohtaja

”not a brain researcher, but can take a look”

Covid-19 from a squash player’s perspective

Suomen naisten maajoukkuepelaaja Emilia Korhonen kertoo omasta tilanteestaan urheilijana ja squashpelaajan keskellä pandemiaa. Juttu julkaistaan poikkeuksellisesti englanniksi, koska sama juttu julkaistaan myös naisten maajoukkueen nettisivuilla täällä.

Covid-19 pandemic has changed all of our lives (how many times have you heard that in the past few months?). Some more than the other, yet it is still safe to say that since the introduction of lockdowns and other orders from the national governments everyone’s daily routines have been affected. It is not only travel or work restrictions, but also the safety of loved ones and ourselves that can cause increasing worry and anxiety. For squash players, the situation is difficult and challenging, however, as with any changes we eventually adapt to the situation and bring out new ways of coping.

Like all sporting events, squash tournaments and events have been cancelled (at least) until July, while the April rankings have been frozen until the tour resumes. This meant a surprising end to the season which has been the shortest ever. With no tournaments in sight, the off-season has started: a long period of time to train hard and improve your game. The difference to the usual is that no one knows how long it will last. This not only makes the planning of training difficult but also means more effort on the mental side to cope with the uncertainty while keeping the motivation to train.

The majority of the gyms and squash clubs being closed, access to train facilities is also very limited. Although improving racket skills is almost impossible without a court, fitness levels can easily be maintained and improved without fancy facilities. Outdoor running, sprints and circuits are great ways to keep fit, whereas home-workouts with only a few equipment such as kettlebells or resistance bands help to maintain some strength levels. Social media is now full of home-workout ideas and even live training sessions with some of the top squash players in the world. It is also through social media that the player’s innovative adaptation to the situation can be seen: ghosting sessions in parking lots, solo training against living room walls and building of little home gyms in garages. Withdrawal symptoms from squash also include learning new trick shots and challenging others to do the same, for example hitting a squash ball into a toilet roll. So although training at home environment requires creativity and dedication, squash players too can do their work from home while practicing social distancing.

Staying at home with no set training sessions also means less structure in the everyday life, making everyone responsible for their own daily schedules and training routines. The increased free time at home (and possible boredom) is also an opportunity for squash players to educate and improve themselves in other areas of life and to get outside of the ‘squash bubble’. Reading, yoga practices and cooking are just a few examples, while PSA is kindly offering the players discounts and even free online courses and webinars on various topics such as nutrition and career planning. Using the additional free time wisely not only benefits the players when the tour resumes but can also help the future life after squash.

Although we are now living in extreme circumstances that we have not experienced before it is interesting to see how quickly we all find ways to cope and adapt to the new situation. Even us squash players find ways to train and work towards our goals. Besides, I’m sure we can all agree that isolation makes us appreciate little things more than before – just imagine the joy when you get to step on a squash court and hit the ball again after such a long time away!

Emilia Korhonen

Professional Squash Player

Finland’s Women’s National Team

Kuva: Road2Hel / Mirri+Me

Käänteiskulma
ME SELVITÄÄN TÄSTÄ

Koronapandemia on Suomelle suurin takaisku sodan jälkeen. Sen vakavuudesta kertoo myös esim. valmiuslakien käyttöönotto, mikä on erittäin poikkeuksellista. Tätä kirjoittaessani Uudenmaan maakunnan raja on taas runsaan kahden viikon jälkeen avattu. Koulut ja oppilaitokset ovat edelleen kiinni, suvivirttä ei lauleta yhdessä, pääsykokeita ei järjestetä tai järjestetään poikkeavalla tavalla. Työpaikat lomauttavat ja käyvät YT-neuvotteluja. Lista on pitkä ja kaiken tämän te tiedätte. Urheilukilpailut ja -tapahtumat on siirretty tai peruttu. Urheiluareenat ja -hallit ovat kiinni. Joukkueharjoitukset on kielletty, harjoittelu on omatoimista ja siis ensisijassa fyysisen kunnon ylläpitämistä ja parantamista. Tämä kaikki tuntuu hyvin kummalliselta. Meidän arkemme on muuttunut. Yhtäkkiä oravanpyörä ei enää pyörikään ja se vasta kummallista onkin. Nyt on tilaisuus tehdä kaikkea sellaista, johon ei normaalisti (muka) ole aikaa. On aikaa ajatella ja pohtia kaikenlaista – myös, mitä on tähänastisessa elämässään tehnyt ja suunnitellut tekevänsä. Kenties myös sitä, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehdyksi.


Uusi normaali

Tämä poikkeuksellinen aika tulee muuttamaan meitä, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Arvomaailmamme joutuu tahtomattamme vaakakuppiin ja asenteitamme testataan päivittäin. Ja kun yhteiskunnan rattaat taas pyörähtävät käyntiin ja squashhallienkin ovet aukeavat, moni asia on muuttunut. On syntynyt ns. uusi normaali.
Jotkut meistä eivät koskaan palaa squashkentille ja toiset aloittavat lajin. Osa meistä hakee sisältöä elämäänsä jostakin aivan muista kuin tähänastisista asioista. Sosiaaliset kontaktit ja mahdollisuus olla ystävien ja tuttujen seurassa nousee aivan uuteen ulottuvuuteen.


Mitä jo on tapahtunut?

Squashliiton hallitus pisti kauden pakettiin. Ainoa oikea ratkaisu, kisojen jatkaminen olisi ollut vastoin ohjeita ja määräyksiä. Onnea liigamestareille! Toivottavasti syyskausi päästään aloittamaan normaaliaikataulussa.
PSA on tauolla ja pelaajat harjoittelevat omatoimisesti ja julkaisevat treenejään netissä. Pallonpomputtelua on nähty verkossa enemmän kuin koskaan.
Joukkueiden EM-kisat siirrettiin syksyyn, niitä ei ole vielä peruttu. Euroopan Squashliitto (ESF) hakee jäsenmaata, joka olisi valmis ja halukas järjestämään kisat syksyllä. Ei mikään helppo rasti.  Ja ensi keväänähän kisat ovat Suomessa ja jos tämän vuoden kisat peruuntuvat, maajoukkueemme pelaavat kumpikin nykytilanteen mukaisesti A-ryhmässä, mikä olisi meille tietysti erinomainen tilanne. Tosin, jos olen ymmärtänyt oikein, ESF on myös kysynyt jäsenmailtaan mielipidettä siitä, että vuoden 2021 kisat peruttaisiin ja seuraavat kisat pelattaisiin vuonna 2022. Jos näin on, en ymmärrä logiikkaa, sillä EM-kisathan ovat vuotuinen kisa. Oma liittomme luonnollisesti haluaa järjestää kotikisat ensi vuonna.

Senioripelaajien osalta tilanne on masentava. Mastersit ovat alkuvuoden kisojen jälkeen kaikki peruttu, myös Meltron Finnish Masters Open. Elo-syyskuun vaihteessa piti olla senioreiden MM-kisat Puolan Wroclacissa, mutta nyt nekin on peruttu. Minulla alkoi fillarikausi.


Seurojen tulevaisuus

Paitsi, että tämä kaikki on hankalaa ja vaikeata meille henkilökohtaisesti, se on sitä myös koko suomalaiselle urheilulle, lajiliitoille ja seuroille. On arvioitu, että urheilu Suomessa menettää noin 80 miljoonaa euroa ja vaikka valtiovalta onkin luvannut tukensa urheilun toimijoille, korona on elämän ja kuoleman kysymys myös monelle urheiluseuralle ja valitettavasti moni seura joutuu lopettamaan toimintansa. Meillä on maassamme noin 40 squashseuraa pienestä kolmen jäsenen Wiipurin Squashkerhosta (WSK) maamme suurimpaan Espoo Squash Rackets Clubiin (ESRC).  WSK, eli Pasi & Kari Lehtola ja minä pärjäämme kyllä seurana kuten ennenkin, mutta ESRC:n ja muiden suurien seurojen kohdalla tilanne on ihan toinen. Kun ei ole toimintaa, ei ole tuloja, mutta on silti menoja. En tiedä seurakohtaisia tilanteita, mutta tiedän, että tilanne on vaikea.

Tsemppiä kaikille

Kukistettuaan tämän pandemian maailma ei ole entisensä. Moni asia muuttuu pysyvästi ja syntyy uusi normaali. Niin käy myös urheilussa, jonka merkitys kansakuntaa yhdistävänä ja sen itsetuntoa kohottavana tekijänä kasvaa ja korostuu entisestään. Aivan kuten Suomessa kävi itsenäistymisemme alkuvuosina ja sodan jälkeen.
Suomalainen squashyhteisö on jatkossa yhä eheämpi ja tiiviimpi. Paluu halleille ja kentille on isompi ja tunteellisempi asia kuin ehkä koskaan ennen.

Toivotan teille kaikille tsemppiä ja jaksamista. Yritän parhaani mukaan myötäelää kaikessa siinä murheessa ja surussa, mitä tämä vitsaus on vääjäämättä osalle meistä aiheuttanut. Mutta me selviämme tästä. Jälleennäkemisen ja -pelaamisen riemu on suuri.


Jari Mether

Squashin harjoittaminen pandemian keskellä

Tällä hetkellä haasteita on jokaisella ja joka puolella maailmaa – kaikki tietävät sen. Niin työelämässä, urheilussa kuin elämässä ylipäänsäkin, kaikki ovat uuden edessä ja voittajia tulevat olemaan ne, ketkä sopeutuvat tilanteeseen mahdollisimman hyvin ja jotka pystyvät jopa hyödyntämään tämän ennalta varoittamattoman ja määrittämättömän ajanjakson. Näin asia on myös squashissa.


HALLIT

Tarkkaa dataa asiasta ei ole, mutta näppituntumani on, että suurin osa squashhalleista on sulkenut ovensa jo melko aikaisessa vaiheessa runsas kuukausi sitten ja tilanne jatkuu ainakin vielä tällä hetkellä ja oman arvioni mukaan ainakin siihen saakka, että valtionjohto tekee päätöksiä koulujen ja muiden ei-jättisuurien kokoontumisten suhteen. Oman lajimme kannalta tilanteen ikävyyttä lisää se, että selkeä kasvu on päässyt hyvään vauhtiin viimeisten 1-2 vuoden aikana ja pandemian astuttua kuvaan, kaikki menee urheilustakin uusjakoon. Toinen haastava asia on se, että vaikka tilanne helpottaisi ja hallit pääsevät avaamaan ovensa pian, edessä on kesä, joka lajissamme on joka tapauksessa hiljaisempaa aikaa ja tämän vuoksi vasta monen kuukauden päästä nähdään, että mikä on todellinen tilanne lajimme suhteen Suomessa.

PELAAJAT

Kotimaassa kisaamaan ei ole päässyt vähään aikaan eikä tule pääsemäänkään ennen syksyä ja uuden kauden alkua. Myös PSA, ESF ja WSF ovat laittaneet kaiken toiminnan paussille, joten kilpasquashiin tulee minimissäänkin lähes puolen vuoden tauko. Arvokisat ovat jo peruuntuneet maanosien mestaruuskilpailujen osalta kevään ajalta ja pari viikkoa sitten myös alkusyksyn World Masters Puolassa peruttiin (tosin aikuisten joukkue EM-kilpailut vielä toistaiseksi statuksella ”siirretty”). Nyt vaan odotetaan jännittyneinä syksyä ja sitä, miten kansalliset kisakaudet, PSA-kiertue ja joulukuiset naisten joukkue MM-kilpailut kesätävät pandemian kourissa. Itse olen ollut yllättynyt toistaiseksi ammattipelaajien lopettamispäätösten julkistamisen vähäisyydestä, mutta mikäli poikkeusolot pitkittyvät vielä pitkälle kesään, uskon, että siellä on moni hieman varttuneempi peluri ripustamassa mailaa naulaan. Harjoittelukaudesta, eli off seasonista on tulossa nyt niin pitkä ja raastava urheilijoille, että se asettaa henkisen kapasiteetin aivan uudenlaiseen testiin.

VALMENTAJAT

Myös squashvalmentajat ympäri maailmaa ovat ottaneet iskua. Suuri osa meistä työskentelee yrittäjinä ja siinä vaiheessa kun hallit ovat kiinni ja / tai pelaajat eivät enää halua tai pysty tulemaan treenaamaan…. eron tuntee. Samaan tapaan kuin hallitkin, tässä vielä pelottaa se, että miten alkanut kasvukausi jatkuu tämän jälkeen vai onko edessä samanlainen syvänne kuin minkä parissa on painittu edeltävät parikymmentä vuotta. Eri lajien valmentajat ovat myös kyenneet kehittelemään moninaisia tapoja jatkaa töitä etänä vetämällä harjoituksia kuvan välityksellä ja suunnittelemalla itse tehtäviä harjoitteita. Squash on siinä mielessä haastava etäharjoitettava, että normaalisuoritukseen kuuluu vastustaja sekä kenttä, mitä on hankalaa korvata. Toisaalta squash on äärimmäisen monipuolinen liikuntamuoto ja se taas takaa sen, että vaikka pelkästään oheisharjoittelua tekemällä näkee varmasti tuloksia kauden sitten joskus alkaessa. Ehkä poikkeusaika olisikin hyvä hetki meillä valmentajille ja pelaajille pyrkiä pois omalta totutulta mukavuusalueelta ja hakea uusia ärsykkeitä entuudestaan tuntemattomilta alueilta.

HARRASTAJAT

Voin vain kuvitella mitä pahimpien hardcore squash-harrastajien päässä liikkuu ja kiehuu tällä hetkellä! Tiedän, että teitä on, ketkä eivät oikein usko pärjäävänsä ilman viikoittaista ja ehkä uskollisimmilla lähes päivittäistä squash-annostaan. Itselleni samaa vastaa lenkkeily tai fillarointi – pakko pitää säännöllisyydestä kiinni tai otsa pullistuu. Uskoisin, että noihin oireisiin kuitenkin auttaa jos pystyy ajattelemaan asiaa urheilijan tavoin, asettamaan realistisia, mutta kovia tavoitteita tulevaisuuteen jotka saavuttaakseen joutuu tekemään töitä – oli se sitten lenkkipolulla, portaissa tai punnerrushaasteen muodossa. Uskon vakaasti, että hallit aukeavat tämän vuoden puolella ja sitten kun ne aukeavat, se pahan boastin repivä hakeminen on vaan niin paljon siistimpää jos on tehnyt vähän lenkkiä, kyykkyjä, keskivartaloa tms alle.

SQUASHSEURAT

Squashliitto käy paraikaa läpi etäpalavereita squashseurojen kanssa ja toistaiseksi ei ole tullut mitään kovin yllättävää tai hälyttävää vastaan. Itse asiassa päinvastoin – moni seura on lähtenyt jo aikaisessa vaiheessa suunnittelemaan syksyä ja kehittämään toimintojaan sitä hetkeä varten kun ”markkinat ovat taas auki”. Uskon, että varsinkin lasten harrasteliikunnassa tulee olemaan pandemian jälkeen ennen näkemätön uusjako käynnissä ja ne tulevat olemaan voittajia ketkä löytävät tapoja saavuttaa ihmisiä ja tarjota heille sopivaa palvelua. Tässä on squashille tilaisuus jos sen eteen nähdään vaivaa jotta kaikki on valmiina riittävän ajoissa.

SQUASHLIITTO

Squashliitto on tehnyt töitä etänä nyt runsaan kuukauden verran. Käytännössä koko Sporttitalo tyhjeni yhden viikon aikana ja siellä käy ihmiset ainoastaan jos sieltä tarvitsee hakea jotain. Työntekeminen on tällä hetkellä paljolti etäpalavereita sekä squashseurojen että varsinkin muiden mailapeliliittojen kanssa. Työ keskittyy pitkälti tulevaisuuteen valmistautumiseen; ensi vuoden EM-kisat vaativat koko ajan enemmän ja enemmän valmisteluja, tuleva liigauudistus lähtee kohta jaloittelemaan sekä iso määrä varsinkin printtimateriaaleja on pöydällä ja ne pitäisi saada realisoitua syksyksi.

TULEVAISUUS

Vaikka tulevaisuus onkin melko paksun sumun takana vielä tällä hetkellä, uskon että kaikki odottavat sitä enemmän tai vähemmän innolla. Menneeseen ei ole menoa ja kukaan ei halua jäädä nykyiseenkään, joten eiköhän tässä yhdessä pyritä parempaan huomiseen. Sama koskee myös squashia. Olen luottavainen sen, suhteen, että jos me lajina ja squash-ihmisinä hoidamme oman ruutumme edes kohtuullisesti seuraavan 12 kuukauden aikana, nousee squash Suomessa ihan uudelle tasolle ja sen suosio kasvaa isosti. Olemme mielestäni tällä hetkellä hyvin lähellä sitä hetkeä, että squash on vihdoin kaikkien tuntema laji, jota harrastetaan hyvässä seurassa.

Tomi Niinimäki
SSqL:n nuorisopäällikkö

facebook twitter instagram email
Suomen Squashliitto ry

Valimotie 10  |  00380 Helsinki  |  Finland

Sait uutiskirjeen, koska kuulut squashseuraan tai olet muuten tilannut uutiskirjeen.

Lopeta tilaus | Unsubscribe
MailerLite