View in browser
Squashliiton Uutiskirje 2/2019
EM-EKSTRA

Vuoden 2019 toinen uutiskirje keskittyy EM-kisoihin. Suomen joukkueet ovat osallistuneet viimeisten kahden kuukauden aikana yhteensä kuuteen EM-kilpailuun ympäri Eurooppaa. Lue lisää joukkueiden edesottamuksista alta.

PÄÄKIRJOITUS 2 / 2019

EM-kisat On Eri Kisat

Edessäsi on kuluvan vuoden toinen newsletter. Siitä kyhättiin ajankohdasta johtuen EM-kisanumero. Jokainen tämän aviisin artikkeli vähintäänkin sivuaa EM-kilpailuja. Olen itse käynyt arviolta 15 EM-kisat läpi, ensin juniorina, sitten aikuispelaajana, sen jälkeen valmentajana ja tällä hetkellä Suomen delegaationa edustamassa maatamme mm. ESF:n vuosikokouksessa.

Verrattuna lähes mihin tahansa muuhun squashtapahtumaan, EM-kisoissa tunnelma on hyvin erityislaatuinen. Useimmat pelaajat syttyvät juuri näihin kisoihin, miehet ja naiset pelaavat samoissa karkeloissa kannustaen toisiaan ja varsinkin äänimaailma on täysin omanlaatuinen. Kannustusta ja huutoa riittää etenkin ratkaisupeleissä, kun kentällä olevien pelaajien joukkuekaverit hengittävät hetkeä.

On paikalla sitten missä roolissa tahansa, ovat EM-kisat myös henkiseltä rasittavuudeltaan täysin eri planeetalta kuin esim. normaali PSA-turnaus. Päivät hallilla ovat pitkiä, ei riitä, että keskittyy omaan peliinsä, koska joukkue. Ruokailut hoidetaan usein hätäisesti jossain välissä ja termi ”hallikuolema” on tuttu jokaiselle, joka rumban käy läpi. Tämä kaikki pätee sekä aikuisten että junioreiden kisoissa.

EM-kisat ovat siis hyvin omanlaisensa tapahtuma, jossa on hyvin erityislaatuinen tunnelma. Sitä on vaikea sanoittaa, se on koettava itse. Meille se on helpointa kahden vuoden päästä, kun aikuisten EM-mitalit ratkotaan Suomessa. Se, missä mennään näiden järjestelyiden kanssa, selviää tässä newsletterissä hieman alempana.

Mika Monto

Toiminnanjohtaja

EM-ekstrassa:
Kaikki kevään EM-kilpailut

Euroopan Squashliitto (ESF) järjestää vuosittain joukkueiden euroopanmestaruuskilpailuja eri sarjoissa. Sarjoja on junioreissa U15, U17 ja U19 -luokat, missä pelataan sekajoukkuein. Aikuisissa pelataan erikseen naisten ja miesten joukkuekilpailut. U19-kilpailun yhteydessä pelataan myös henkilökohtainen kilpailu. Kaikista näistä kilpailuista lisää tässä alla.

ETC 3, Lissabon 3.-6.4.2019

Jokakeväisen EM-rupeaman aloittaa perinteisesti ETC 3, eli 3-divisioona, mikä aiemmin tunnettiin nimellä ”Small Nations Cup” ja siihen osallistuivat vain lilliputtimaat. Kisan aiempi versio toimi kokonaan erillisenä tapahtuma eikä ollut niin virallinen osa eurooppalaisen squashin arvokisajärjestelmää. Vuosien saatossa squashia pelaavien maiden määrä on kuitnekin kasvanut ja uudet maat halusivat myös mahdollisuuden pelaamaan ylempiin sarjoihin kovempia maita vastaan ja näin perustettin divisioonat ja karsintajärjestelmä, mitä pitkin voi kivuta vaikka mestaruuteen saakka. Jokaisesta divisioonasta tippuu kaksi hännille sijoittunutta joukkuetta ja divisioonan loppuottelijat nousevat ylempään divisioonaan seuraavaksi vuodeksi.

ETC 3:een osallistui tänä vuonna ainoastaan yksi suomalainen Tomi Niinimäen toimiessa Viron valmentajana sekä naisten että miesten kisassa. Viron naiset sijoittuvat kilpailussa sijalle 7. ja miehet päätyivät sijalle 9.

”Kyllä kolmosessa meininki on vielä himpun verran rennompi kuin ylemmissä divareissa, mutta kilpailu on selkeästi kiristymään päin näissäkin karkeloissa. Ei täälläkään enää välttämättä riitä, että on mukana yksi PSA-pelaaja ja pari vanhaa klubijyrää, vaan kyllä tännekin pitää tulla iskukykyisenä jos meinaa päästä lähellekään finaaleita ja sarjanousua”, Niinimäki kertoo.

Osallistuvien maiden määrä antaa kuvaa Euroopan squashtilanteesta; naisten ETC 3:een osallistui 12 maata ja miesten kisaan peräti 17 maata. Kun miesten 1-divisioona pelattiin tänä keväänä kahdeksalla joukkueella ja 2-divisioona 12 joukkueen voimin, tarkoittaa se sitä, että yhteensä 37 maata otti tänä vuonna osaa miesten squashin joukkueiden euroopanmestaruuskilpailuihin. Naisissa vastaava luku on 28.

U19 EM-Kilpailut, Praha 13.-21.4.2019

U19 EM-kilpailu on massiivinen junioritapahtuma Euroopan mittapuussa. Paikasta riippuen yleensä 100-150 Euroopan parasta tyttö- ja poikapelaajaa kerääntyy mittelemään ensin neljäksi päiväksi henkilökohtaisesta euroopanmestaruudesta ja heti yhden välipäivän jälkeen on luvassa toiset neljä päivää joukkuekilpailua. Suomea lähti tänä vuonna edustamaan Viola Joutsi, Kamilla Stengård, Elias Korhonen, Samuli Niskala ja Ville Koskinen. Myös Oskari Laitinen oli valittu joukkueeseen, mutta sairastui lähdön kynnyksellä ja joutui jäämään kotiin.

Paras suomalainen henkilökohtaisessa kilpailussa oli Viola Joutsi, joka sijoittui 31:ksi. Muiden suomalaisten sijoitukset henkilökohtaisessa kilpailussa olivat: Kamilla Stengård 43., Ville Koskinen 47., Samuli Niskala 51. ja Elias Korhonen 57. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui 18:ksi voitettuaan päätöslohkossa Israelin ja Italian. ”Opettavainen kokemus nämä kaksi kisaa. Kyllä meidän koko joukkueelle varmasti heräsi rutkasti ajatuksia siitä, missä me menemme suhteessa Euroopan kärkeen ja mitä pitää tehdä, jotta eron kaventaminen mahdollistuisi”, kommentoi joukkueen valmentaja Tomi Niinimäki.

ETC 1&2, Birmingham 1.-4.5.2019

Aikuisten 1- ja 2-divisioonien joukkueiden EM-kilpailut pelattiin Birminghamissa. Euroopan squashkerma kerääntyi joukkotappeluun neljäksi päiväksi ja matkalle mahtui verta, kyyneleitä ja rutkasti suomalaisiloa.

Miesten maajoukkueen pelaajavalmentaja Olli Tuominen:

Ennakkoasetelmat kisoihin lähdettäessä olivat herkulliset, kun sekä miesten että naisten joukkueilla oli hyvät mahdollisuudet nousta kakkosdivisioonasta ykköseen. Miesten joukkue (neljä- ja varapelaaja) koostui edelleen ykköspaikkaa pitävästä Olli Tuomisesta, kehityksen merkkejä osoittavasta Miko Äijäsestä, kokeneesta Matias Tuomesta sekä jokin aika sitten ammattilaisuransa päättäneistä Kristian Rautiaisesta ja Jaakko Vähämaasta. Kokonaisuutena siis hyvä ja tasainen joukkue, jonka jokainen pelaaja osoitti tärkeytensä.

Ottelut pelattiin nelimiehisin joukkuein. Alkulohkon ensimmäisessä ottelussa Suomi kaatoi selvin 4-0 numeroin Kroatian, mikä toimi hyvänä lämmittelynä tuleville tiukemmille taistoille. Heti toisessa kohtaamisessa Irlantia vastaan pelattiin jo lohkovoitosta, mistä kehkeytyikin tasainen tiukka vääntö. Otteluiden päättyessä tasan 2-2 laskettiin voitetut erät ja Suomen lohkovoitto varmistui lopulta kahden erän etumatkalla.

Lohkovoiton jälkeen pelattiin pääsystä kakkosdivisioonan semifinaaliin. Vastaan asteli Italia, jota vastaan Suomi lähti ennakkosuosikkina. Ottelut olivat kuitenkin erittäin tiukkoja ja semifinaalipaikan sekä puhtaan 4-0 voiton eteen jouduttiin tekemään täysi päivätyö. Ainoastaan Jaakko Vähämaa onnistui voittamaan oman pelinsä puhtaasti 3-0.

Kilpailun tärkein ottelu pelattiin semifinaalissa Tanskaa vastaan, kun panoksena oli nousu ykkössarjaan. Tuominen aloitti taipumalla yllättäen, lähes puolitoistatuntiseksi venyneen ottelun, Kristian Frostille erin 3-2. Samaan aikaan toisella kentällä Kristian Rautiainen taisteli suoran 3-0 voiton selvittäen kahdessa ensimmäisessä erässä kymmenkunta vastustajan eräpalloa! Myös Matias aloitti lupaavasti voittamalla ensimmäisen erän, mutta taipuen lopulta tiukasti 1-3. Näin viimeisenä kentälle astuneelle Miko Äijäselle riitti voitto viemään Suomen ykkössarjaan. Ottelu alkoi tiukasti ja ensimmäinen erä meni Rasmus Möllerille 11/9. Heti seuraavassa erässä suomalainen sai kuitenkin pelin haltuunsa voittaen sen murskalukemin 11/1 ja ilmassa alkoi jo olla ratkaisun tuntua. Niin ikään kaksi viimeistä erää mentiin Äijäsen hallinnassa ja näin vahvan esityksen antanut suomalainen viimeisteli Suomen nousun 3-1 voitollaan.

Viimeisenä päivänä pelattiin vielä kakkosdivisioonan finaali, jossa Tsekki osoittautui piirun verran paremmaksi. Tuominen taipui tiukasti viidennen erän jatkopalloissa, mutta Äijänen sitä vastoin voitti oman viiden erän ottelunsa. Lopulta Jaakko Vähämaan tiukka 0-3 tappio sekä Kristian Rautiaisen ensimmäisen erän tappio sinetöi voiton Tsekille.

Kaikkiaan kilpailu oli loistava osoitus Suomen joukkueen yhtenäisyydestä ja taistelutahdosta. Etenkin joukkueen peräpään ja ammattilaispelinsä jo lopettaneet Rautiainen sekä Vähämaa olivat valmistautuneet kilpailuun hyvin ja täyttivät paikkansa kunniakkaasti. Myös Miko Äijänen pitkään kestäneessä, fyysisesti sekä henkisesti kovassa kilpailussa, kaikkien pelaajien panos oli merkityksellinen. "Oli ilo ja kunnia valmentaa motivoituneita ja joukkueen puolesta taistelevia pelaajia" -kommentoi joukkueen konkari pelaaja-valmentaja Olli Tuominen. "Myös joukkueen johtajana toimineella, omalla urallaan 80-luvulla loistaneella, Matti Saarelalla oli suuri merkitys joukkueen hengen luomisessa sekä valmentamisessa. Kilpailut kruunasi suomalaisittain myös naisten nousu ykkössarjaan. Hyvä Suomi!

Naisten maajoukkuevalmentaja Tomi Niinimäki:

Huh. Mitäpä tuosta kisasta sanoisi… Tulokset varmaan tulivat suurimmalle osalle melkolailla selväksi kisan aikana ja heti sen jälkeen. Ainakin itsestäni tuntui siltä, että todella moni seurasi kisoja ja oli kiinnostunut tuloksista ja tapahtumista. Myös onnitteluita tuli kisojen jälkeen ja se oli melkoisen mukavaa. Naisten joukkueen osalta kisoissa oli kaksi tärkeätä teemaa: 1) nousta ykkösdivariin ja 2) löytää jokaisen pelaajan olennaisimmat kehittämisalueet. Sanoisin, että molemmat tavoitteet täyttyivät. Hävisimme kisassa vain yhdelle joukkueelle, Saksalle, kahdesti. Olimme kaikki muita joukkueita parempia,  mutta Saksa oli vielä edellä, mikä oli toisaalta hyväkin asia, koska saimme nyt mitattua oman nykytasomme ja se auttaa meitä hurjasti eteenpäin kohti ensi vuotta. Saimme myös kirkkaan kuvan siitä, mitä pitää tapahtua seuraavien 12 kuukauden aikana, jotta menemme kuuden parhaan joukkoon Euroopassa ja säilymme 1-divisioonassa. Jokainen pelaaja tietää mitä tulee tehdä ja millä tavalla, jotta tämä on realistista. Samalla me tarvitsemme lisää leveyttä joukkueeseen, eli lisää iskukykyisiä pelaajia mukaan ryhmään, jotta olemme 23,5 kuukauden päästä mitalikannassa. Tällä hetkellä olemme aikataulussa, mutta töitä pitää paiskia vielä entistä kovemmin. Vielä lopuksi pakko sanoa, etten ole koskaan ollut mukana kisoissa, jossa Suomen joukkueilla olisi ollut yhtä hyvä fiilis – kiitokset siitä naisille ja miehille – ja Matille!

Suomen joukkueenjohtaja Matti Saarela:

Miten peli on muuttunut 80-luvulta nykypäivään? Silmiinpistävintä peleissä oli todella kova urheilullisuus. Pelaajan täytyy olla nopea, kestävä, voimakas ja jopa akrobaattinen. Tässä ei ole muutosta "entisaikoihin" verrattavissa. Kovien pelien jälkeen kehonhuolto korostuu. Suurin ero fysiikassa onkin harjoitusmetodeissa. Nykyään korostetaan kehonhallintaa ja -huoltoa. Kehon tasapuolinen kuormittaminen on tärkeää, samalla tämä myös estää vammautumisia. Tasapainoa kehittävät harjoitteet ovat tärkeitä esim. niin puntinnostossa kuin hypyissä ja loikissa.

Jos vertaa pelejä puumaila-aikaan niin suurin ero on swingissä.  Puumailaa täytyi heilauttaa pitkällä kaarella, nykyään mailan swingi on lyhyt ja näin päästään palloon nopeammin kiinni ja voidaan lyödä pallo helposti taakse tai eteen. Tätä kautta myös volleypeli korostuu ja palloa pitää mennä selkeästi vastaan. T-pisteen hallinta korostuu entisestään. Liikkuminen on muuttunut. Ennen oli tärkeää ns. klassinen liikkumistyyli, eli mentiin aina vasen jalka edellä kämmenelle ja rystylle taas oikealla. Uutena lyöntinä on tullut etukentän lyhyt linjatoppari suoralla mailalla tai pienellä yläkierteellä. Tätä ei ennen ollut käytössä ollenkaan, myös puolustuslyöntinä voidaan nostaa pallo korkeana löysänä lyöntinä lähelle sivuseinää. Tämä silloin kun ei juuri muuta lyöntiä voi enää lyödä. Näin saat itselle aikaa tulla puolustusasemiin t-pisteeseen.

Tärkeä huomio kaikille pelaajille on, että peruasiat eivät ole muuttuneet mihinkään. Edelleen pitää lyödä palloa syvälle taakse ja voisi korostaa, että mitä parempi pelaaja sitä päättäväisemmin ja pitkäjänteisemmin hän sen tekee. Huomioi: lyö ensin pallo taakse, että voit sen lyödä sitten oikeasta paikasta eteen ja tämä mieluummin  ensin linjassa. Erikoislyöntinä käytetään krossilyöntinä terävää lyhyttä lyöntiä kovalla kierteellä aivan listan päälle, tämä sekä volleynä, että peruslyöntinä.  Tämä on tehokas varsinkin matalalla listalla. Tärkeää on, että lyönti on riittävän matala, koska muussa tapauksessa sinä juokset.

U15- ja U17-joukkueiden EM-kilpailut Eindhovenissa

U15-joukkueen valmentaja Tommi Lind:

U15-joukkue lähti Eindhoveniin kokoonpanolla Kaius Puura, Aapo Randelin, Juho Kallio sekä Jane Kotila. Kaikki neljä olivat EM-kilpailuissa ensimmäistä kertaa. Kilpailuissa joukkue nappasi alkulohkossa yhden voiton, mutta muita otteluvoittoja ei nähty. Tuloksissa tämä tarkoitti sijaa 16. Valmentajana  voisin jälkikäteen analysoida Suomen joukkueen otteita kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen liittyy tuloksiin. 

Joukkue oli ennakkoon sijoitettu sijalle 15., mikä tuntui hieman korkealta sijoitukselta, ottaen huomioon, ettei pelaajillamme ole kovinkaan montaa ESF:n alaista kilpailua käytynä, eikä näin ollen kovin korkeita rankingsijoituksia henkilökohtaisessa rankingissä. Tämän sijoituksen otimme kuitenkin mielellämme vastaan. Alkuperäinen tulostavoite oli lähteä parantamaan tuota sijoitusta. Alkulohkopelien suhteen tavoitteen saavuttaminen vaati voittoa Romaniasta, ja se hoituikin hienosti Janen ensin hävittyä 2-3, ja tämän jälkeen Aapon voitettua 3-0 ja Juhon 3-1. Jatkopeleissä sijoista 9-16 ei sitten enää voittoja nähty, ja lopullinen sijoitus oli näin ollen 16. Alkuperäinen sijoitus putosi siis yhden sijan. Tulostavoitteeseen ei siis näissä kisoissa päästy. Lopullinen sijoitus antaa hyvän kuvan Suomen juniorisquashin tasosta tällä hetkellä. Olemme hieman Euroopan keskitason alapuolella. Tilanne on kuitenkin se, että näistä neljästä pelaajasta kaksi mahtuu pelaamaan kisat vielä ensi vuonna ja vuodessa ehtii tapahtua ihmeitä, joten vuoden päästä on mahdollisuuksia parantaa sijoitusta huomattavasti. Eroa kärkeen on, mutta tuo ero on ehdottomasti ajettavissa kiinni. Myöhemmin kirjoituksessa lisää siitä, mitä tuon eron kiinniajaminen vaatii. 

Toinen näkökulma Suomen joukkueen otteisiin kilpailuissa liittyy pelaajien tekemiseen kilpailun aikana ja ennen kaikkea maajoukkueen arvoihin. Tulokset ovat aina tuloksia ja vaikka pelaisi elämänsä ottelun, voi silti välillä hävitä pelejä. Paljon tärkeämpää on tapa tehdä, eli kyky vääntää täysillä alusta loppuun saakka ja taistella viimeiseen asti. Tässä Suomen joukkue onnistui mielestäni erinomaisesti. Varsinaisia alisuoriutumisia ei nähty (Janella oli aluksi haastavaa, mutta paransi tekemistä huomattavasti kisan aikana) ja asenne oli loistavaa kautta linjan. Matkalla oli myös hieman logistisia haasteita sekä alussa majoituksen kanssa säätöä, mutta U15-pelaajat eivät näistä hakeneet selityksiä peleilleen vaan kohtasivat haasteet pää pystyssä ja valittamatta. Asenne ja suhtautuminen ovat loppupeleissä aina pelaajan oma valinta, ja näissä valinnoissa U15-joukkue onnistui erinomaisesti, joten valmentajana ei voi olla kuin tyytyväinen pelaajien otteisiin kilpailuissa. Tällä tavalla kun pelaajat jaksavat tehdä harjoituksia kotiseuroissaan, ei kehittymistä voi mitenkään estää. Ja tästä päästäänkin sitten analyysiin siitä, miten kärkimaat otetaan kiinni.

Usko omiin mahdollisuuksiinsa on avainsana kehittymisessä. Liika realismi tappaa helposti motivaation ja innon kehittymiseen, koska miksi ylipäätään harjoitella, jos koen ettei minulla ole mahdollisuutta tulla hyväksi pelaajaksi? Ensikertalaiset U15-pelaajat eivät kunnioittaneet liiaksi korkeammalle sijoitettuja maita, vaan lähtivät tosissaan haastamaan ennakkoon kovemmiksi ajateltuja. Tuo kuvastaa uskosta omiin mahdollisuuksiin, joten tulevaisuus näiden pelaajien kannalta näyttää jo ennakkoon lupaavalta. Usko ei tietenkään vielä yksinään riitä yhtään mihinkään. Kärkimaiden pelaajat ovat kaikki ns. valmiita paketteja, eli osaaminen on monipuolista kautta linjan: lyönti- ja liikkumistekniikat ovat hyvällä tasolla, lyöntivalinnat ovat monipuolisia, fysiikka on vahva, taktiset valinnat ovat 90%:sesti fiksuja ja mentaalipuoli kestää loppuun saakka. Meidän pelaajien pelit (myös U17) perustuvat tällä hetkellä yksittäisten tai muutamien ominaisuuksien hallitsemiseen, muttei suinkaan kokonaisvaltaisesti. Joku liikkuu hyvin ja lyö painavaa peruslyöntiä, mutta taktiset valinnat ontuvat . Joku toinen taas lyö todella kovaa ja kohtuu tarkasti, mutta liikkumisen terävyys ei riitä haastamaan parempia maita. Jollain taas fysiikka riittää, mutta tekniikka ei riitä pitämään lyöntiä tarkkana. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta saatte ideasta kiinni. Kuinka tämä haaste ratkaistaan? Monipuolinen ja kokonaisvaltainen harjoittelu on vastaus! Squash on yksi maailman monipuolisimmista lajeista, joten harjoittelun tulisi olla sellaista, joka palvelee squashinpelaamista kokonaisuutena. Toisin sanoen harjoittelun tulisi jatkuvasti koostua harjoitteista ja  tekemisestä, jotka palvelevat tekniikkaa, taktiikkaa, fysiikkaa ja mentaalipuolta. Kaikkien näiden tulisi olla harjoittelussa läsnä jatkuvasti, ei vain silloin tällöin. Mikäli näitä kaikkia haluaa riittävästi mahduttaa harjoitusohjelmaan, on selvää, että seuraavaksi haasteeksi nousee harjoitusmäärät. Jos harjoittelet squashia 2-4 kertaa viikossa, on hyvin hankalaa mahduttaa siihen riittävästi kaikkea, ja on hyvin hankalaa ottaa eroja kiinni kärkimaihin, jos siellä pelaajat harjoittelevat vähintään tuplasti enemmän. Toisin sanoen harjoitusmääriä on jokaisen pelaajan lisättävä, mutta pikkuhiljaa (ei samalla kertaa tuplamäärää), mikäli pelaajat haluavat tosissaan ottaa kärkeä kiinni. 

Ja seuraava kysymys kuuluukin: mitä pelaajat oikeasti haluavat? Urheilussa ja kehittymisessä on kyse prosessiin sitoutumisesta. On tärkeää ensinnäkin ymmärtää, että tulokset vaativat aina kovaa työtä. Suomessa voit olla paras pelaaja kohtuu vähillä määrillä ja suhteessa pienellä työpanoksella, mutta Euroopassa se ei enää onnistu. Toisin sanoen, ei ole oikotietä onneen, vaan Euroopan kärkeen meneminen tai erojen kiinniottaminen, vaatii kovaa työtä nyt ja vaatii kovaa työtä pitkällä aikavälillä. Minä en epäile hetkeäkään, etteikö nykyiset U15-pelaajamme voisi ajaa kärkeä kiinni. Nämä pelaajat ovat maajoukkueleireillä sekä nyt EM-kisoissa osoittaneet, että he pystyvät tekemään loistavaa valintaa harjoittelunsa ja pelaamisensa suhteen, eli vääntämään loistavalla asenteella alusta loppuun saakka. Jos nämä pelaajat tosissaan haluavat ajaa eroja kiinni, he myös tekevät sen. Mutta se ei tule ilman sitoutumista. Eli harjoitusohjelmaan, valmentajan ohjeisiin jne pitää sitoutua ja pyrkiä toimimaan ohjelman mukaan mahdollisimman hyvin. Törmäsin kerran osuvaan mietelmään: ”If at first you don’t succeed...Try doing what your coach told you to do the first time.” Tuo mietelmä kuvastaa hyvin sitoutumista tai sen puuttumista. Esimerkkinä tästä: ohje on tehdä alkuverryttely, joka kestää 15 min, ja tehdä se täysin keskittyneesti. ”Okei no tämän kerran teen vähän löysemmin ja teen sen 10 minuutissa”. No harm done now, mutta odottapa se 5 vuotta ja 4 harjoitusta viikossa (40 harjoitusvkoa / vuosi) = 4 harj./vko x 5 min enemmän alkuverryttelyä x 40 vko/vuosi x 5 vuotta = 4000 minuuttia. 4000 minuuttia eli 66,66 tuntia harjoitusaikaa vähemmän 5 minuutin alkuverryttelyn kevennyksellä. Pienistä asioista kasvaa isoja eroja pitkällä aikavälillä. Tämä on yksi tärkeimmistä oivalluksista tavoitteellisessa harjoittelussa. 

Loppuun vielä summa summarumina: tulostavoitteeseen  ei päästy, mutta muuten loistavat kisat U15-joukkuuelta. Erot kärkeen ovat ajettavissa kiinni ja siinä kysymykseen tulevat monipuolinen ja kokonaisvaltainen harjoittelu,  harjoittelumäärien asteittainen nostaminen, sitoutuminen prosessiin sekä loistava asenne jokaikisessä harjoituksessa. 

Nämä pelaavat ovat osoittaneet, että asenne ei ole ongelma, joten jos nämä pelaajat haluavat ottaa kärkeä kiinni, niin he pystyvät sen tehdä. Keskiössä on aina itsestänsä kaiken antaminen ja loistava asenne ja tietenkin tavoite kehittyä jokaisessa harjoituksessa. Jos näihin pääsee, kuten nämä pelaajat tuntuvat pääsevän, niin on jo onnistunut. Oli sitten vuosien päästä Euroopan kärjessä tai ei.  Minä uskon näiden pelaajien tapaan tehdä ja toimia. 

Upeasta EM-reissusta pelaajia, kanssakolleegaa Anssi Määttästä, sekä huoltojoukkoja lämpimästi kiittäen,

U17-joukkueen valmentaja Anssi Määttänen:

Hollannin Eindhovenissa järjestettiin junioripelaajien joukkue EM-kilpailut perinteisesti toukokuun toisella viikolla. Näissä kilpailuissa squashhalli ympäristönä tulee tutuksi eikä vapaa-ajan ongelmia esiinny. Pelit ovat tekemisen ytimessä ja sivutuotteena kehittyy ystävyyssuhteita. 

Suomen alle 17 –vuotiaat eli Oskari Laitinen, Ville Ruismäki ja Roosa Joutsi arvottiin samaan lohkoon Skotlannin, Belgian, Ranskan ja Ruotsin kanssa. Kova lohko, jossa päävastustajat olivat Skotlanti ja Ruotsi. Alkulohkossa poikien peleissä suomalaiset osoittivat ennakkoluulottomuutta ja haastoivat Euroopan kärkipelaajia. Yksittäisinä kohokohtina ja oman suoritustason ylittämisenä mainittakoon Oskarin erävoitto Belgian ykköspelaajasta (Thimi Christiaens) sekä Villen otteluvoitto ruotsalaisesta Neo Fribergistä. Lieneekö ollut keskinäinen vedonlyönti tuloksesta, joka tapauksessa Neo ajeli itsensä kaljuksi samana iltana. Roosalla squashin suurmaiden tyttövastustajat olivat säännöllisesti vuoden tai pari vanhempia, minkä seurauksena tasoeroa oli ajoittain liikaa. Roosa taisteli ja voitti jatkopeleissä Luxemburgin tyttöpelaajan.

Tilanteessa, jossa eurooppalaiset ikäkausihuiput kokoontuvat samalle hallille, on kaikkien paikalla olevien helppo havaita suuret tasoerot pelaajien kesken. Huippujunioreiden pelin näkeminen on varmasti pelaajille, valmentajille ja katsojille havainnollistava kokemus, mutta se on samalla myös osoitus siitä, mihin vaativalla harjoittelulla päästään. Tämä voi aiheuttaa asenteiden ja havaintojen välistä ristiriitaa (kognitiivinen dissonanssi). Pelaaja erehtyy kuvittelemaan, että tasoeroa ei voi kuroa umpeen tai se on olemassa jotenkin luontaisesti ilman työntekoa. Molemmissa tapauksissa (tasoeron kiinniottamisessa) tulisi muistaa, että huipulle päästäksemme on oltava valmis panostamaan kokonaisvaltaisesti urheiluun ja pelaajan sisäisen motivaation täytyy olla liekeissä. 

Jatkopeleissä suomalaiset voittivat luxemburgilaiset ja hävisivät venäläisille. Tasoerot squashin huippumaiden (mm. Englanti ja Ranska) takana ovat pieniä. Nähdäkseni suomalaisilla tai ruotsalaisilla nuorilla pelaajilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä: Meidän koulujärjestelmämme antaa mahdollisuuden sopia paikallisesti jopa kahdesta harjoituksesta päivittäin koko toisen asteen opintojen ajan. Suurin haaste on pelaajamassan pieni koko ja sen myötä kotimaisen huipun helppo saavuttaminen, mikä aiheuttaa harhan omasta erinomaisuudesta. Tämä illuusio on yhtälailla niin valmentajien kuin pelaajien ongelma.

Kaikkien EM-kilpailujen tulokset ovat luettavissa ESF:n Tournament Softwaresta osoitteessa https://esf.tournamentsoftware.com

Kainalohiki:
EM2021 – Suunnitelmia ja Haaveita

Suomen 2021 EM-kotikisojen varsinainen suunnittelu aloitettiin käytännössä siitä päivästä lähtien, kun tieto kisojen saamisesta meille oli saatu. On hyvä, että kerrankin meillä on hyvin aikaa saada kaikki kuntoon ja pohtia kunnolla, miten tapahtumasta voi tehdä mahdollisimman hyvän ja miten sitä voi käyttää etenkin lajin promoamiseen suurelle yleisölle.

Lähtökohta ainakin omassa päässäni on se, että kisat ovat meille suuri mahdollisuus. Niitä pitää pystyä ajattelemaan tarpeeksi isosti – mutta toki niin, että emme tee niistä tappiota. Saksassa muutama vuosi sitten järjestettiin hieno EM-turnaus – ja otettiin noin 30k€ takkiin. Meillä ei ole varaa samaan, joten myös kustannuspuolella pitää pysyä järki. Tasapainoilu ison ja näyttävän tapahtuman ja siihen käytössä olevien eurojen välillä ei ole aina helppoa. Toki ajoissa oleminen antaa meille aikaa myös kerätä rahaa, löytää yhteistyökumppaneita, jotka haluavat näkyä tai muuten olla mukana maailmanluokan tapahtumassa.

Ensimmäiset askeleet turnauksen suunnittelussa ovat hotelli, sekä pelipaikat. Kun tämä perusta on muurattu, alkavat muut asiat hahmottua ympärille. Haaveilemme siitä, että saamme roudattua siirrettävän lasikentän Suomeen ja löydämme sille mahdollisimman hyvän paikan jossain, missä ihmiset ovat jo valmiina. Lasikentän saaminen ei ole vaikeaa, kun vain rahoitus sille löytyy. Sen pystyttäminen esimerkiksi johonkin ostoskeskukseen ei ole ihan yksinkertainen asia. Työstämme sitä parhaillaan.

EM-turnauksessa on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka täytyy miettiä ja toteuttaa. Oli hyvä käydä pari viikkoa sitten Birminghamissa ammentamassa ajatuksia siitä, miten täkäläiset olivat hoitaneet eri asiat. Yksi seikka on varmaa: kahden vuoden päästä tulemme tarvitsemaan suuren joukon vapaaehtoisia, hoitamaan erikokoisia tehtäviä tai asiakokonaisuuksia. Heidänkin rekrytointinsa on jo aloitettu, ja se tulee kiihtymään entisestään, mitä lähemmäksi varsinaista tapahtumaa mennään.

Suunnittelu on siis hyvällä mallilla, tiedotamme asioista sitä mukaa, kun niitä saadaan varmistettua. Pidetään EM-kisat koko ajan mielessä – tai ainakin siinä jossain alitajunnassa. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua jo nyt ottamalla yhteyden Squashliiton toimistoon. Erilaisia tehtäviä löytyy varmasti ja siinä samalla pääsee hengittämään EM-tunnelmaa eturivistä. Voin jo tässä vaiheessa luvata koko kisaorganisaatiolle messevän karonkan rypistyksen jälkeen!

Mika Monto

Toiminnanjohtaja

facebook twitter instagram
Suomen Squashliitto ry

Valimotie 10, Helsinki
Finland

Sait uutiskirjeen, koska kuulut squashseuraan tai olet muuten tilannut uutiskirjeen.

Unsubscribe
MailerLite