View in browser
Squashliiton Uutiskirje 4 / 2019
Kauden aloitusnumero

Neljäs uutiskirje kolahtaa nyt. Tässä numerossa valmistaudumme uuteen kisakauteen. 

PÄÄKIRJOITUS 4 / 2019

Squashliiton Päivitetty Strategia


Hyvää kauden alkua kaikille! Suomen Squashliitto on päivittänyt strategiaansa. Lähtökohta uudelle strategialle oli vision luominen, eli mitä haluamme saavuttaa ja mikä samalla innostaa meitä. Visioksi muodostui useiden iteraatiokierrosten jälkeen seuraava:

”Squash on kaikkien tuntema laji, jota harrastetaan hyvässä seurassa.”

Visio, meidän yhteinen unelma, sisältää muutaman tärkeän asian ja se on äärimmäisen kunnianhimoinen. Se, että squashista tulee (jälleen) kaikkien tuntema, asettaa etenkin viestinnälle kovat odotukset. Meidän on onnistuttava viestimään lajistamme niin, että se kantautuu positiivisena kaikkien korviin ja verkkokalvoille.

Squashin harrastaminen hyvässä seurassa sisältää kaksoismerkityksen. Se viittaa seuratoimintaan, jonka pitää koko ajan muuttua entistä laadukkaammaksi koko maassa, jokaisessa seurassa. Lisäksi seura tarkoittaa myös meitä ihmisiä, ilman instituutiota. Meidän laji ei ole p*skapäille, kuten eräs Talihallissa pääosin vaikuttava valmennuspuolen osaaja olisi asian ilmaissut, vaan harrastaminen on mukavaa ja sosiaalista. Squash on sosiaalinen yksilölaji.

Aikaisemmassa strategiassa oli neljä pääkohtaa: 1) seurat ja hallit, 2) viestintä, 3) valmennustoiminta ja 4) kilpailutoiminta. Nyt lähdimme hallituksen kanssa pohtimaan niitä tärkeimpiä asioita, joissa meidän on onnistuttava. Mitkä ovat ne ”taistelut”, jotka meidän on pakko voittaa, jotta laji nousisi ylös marginaalista? Päädyimme seuraavaan kolmeen pääotsikkoon:

  • 1)   Lajin brändin kirkastaminen
  • 2)   Seuratoiminnan laadun parantaminen
  • 3)   Menestys arvokisoissa ennen vuotta 2025

Näillä kolmella pääkohdalla uskomme olevan merkittäviä vipuvaikutuksia, eli kun saamme nämä asiat toteutettua tai paremmiksi, se vaikuttaa myös moneen muuhun lajia nostavaan asiaan. Otsikot sisältävät useita strategisia tavoitteita, joihin jokaiseen on pohdittu myös se, mikä mahdollistaa onnistumisemme.

Strategian toteutus ympäristössämme ja sen monissa käytäntöyhteisöissä ei ole kenenkään tietyn osapuolen asia. Se on meidän kaikkien asia. Uskon, että jokainen tätä kirjoitusta lukeva pystyy jollain tavalla saamaan kiinnityskohdan edes jostain strategian kohdasta ja ajattelemaan, ”miten minä pystyn tämän asian toteutumiseen vaikuttamaan?”. Tätä me myös Squashliiton toimistossa ja hallituksessa toivomme. Tarvitsemme jokaisen panosta viemään strategiaa eteenpäin, tekemään sen näkyväksi ja todeksi – lihaksi ja vereksi. Tervetuloa hommiin, lupaan, että se on hauskaa ja mielenkiintoista!

Mika Monto

Toiminnanjohtaja

Valmentajan vinkkelistä:
End Of An Era… Erään Aikakauden Loppu

Noin 12 vuotta sitten aloitin projektin, jonka tuloksena Oulun Squash Klubin juniorit hamusivat lähemmäs 50 junioreiden SM mitalia ja useita maajoukkue-edustuksia. Nyt tuo projekti alkaa olla ohi. Jäljellä on enää yksi pelaaja junnusarjoissa ja lisäksi aikuisten sarjassa kaksi pelaaja jatkaa tavoitteellista harjoittelua, mutta he eivät tee sitä enää Oulussa. Aika on siis summata, mitä tuli tehtyä ja mitä tekisin/toivoisin tehtävän toisin. Ehkä tästä voi oppia myös muut J.

Tausta

Olin tehnyt junnuvalmennusta Oulussa vuodesta 1989. Aina oli ollut jonkunlainen junnuporukka kasassa ja SM-mitaleita oli tullut tasaiseen tahtiin. Junnumäärä oli vaihdellut muutamasta pelaajasta viiteentoista. Välillä homma oli systemaattisempaa, välillä ei, ja valmentajia oli mukana lisäkseni useita. Tätäkin projektia aloitellessa meillä oli hyvä ryhmä kasassa vanhempia junnuja (1991-97 syntyneitä), kuten Hiltusen veljekset  ja Ruokankaan Nuutti, mutta sen laajempaa toimintaa ei ollut.

Alku – mistä pelaajat?

Talvella 2005-2006 ajattelin viedä 5-6 -vuotiaan tyttäreni Saanan kokeilemaan squashia (vanhempi tyttäreni oli jo kokeillut ja sanonut ei). Jotta homma olisi ollut mielenkiintoisempaa, mukaan tuli naapurien ja tuttavien lapsia mm. Iida Takaluoma. Seuraavana talvena hallilla näkyi muitakin squashinpelaajia lapsineen mm. Salmisen JP (Severi+veljet) ja Laitisen Pete (Oskari+veli). Järkättiin jo jonkinlaisia junnutreenejä kerran-kaksi viikossa ja näitä 4-10v junnuja oli mukana puolisen tusinaa + vanhempia toinen mokoma.

Kaudelle 2007-2008 sitten organisoiduttiin paremmin ja porukka alkoi kasvaa. Mistä nämä pelaajat tulivat? 90% oli tuttujen, kavereiden ja seuran jäsenien lapsia, sekä mukaan saatujen junnujen sisaruksia ja kavereita (kuten Hillin sisarukset). Kunhan vain asiasta informoitiin kunnolla niin yllättävästi niitä tuli (= muisti kaikilta henkilökohtaisesti kysyä, että joko sun lapset pelaa? Ai ei, no tuohan kokeilemaan). Loput tulivat hallilla mainostamalla ja aina joku kyseli muuten valmennuksesta (kuten esim. Milla Uusitalo).

Kokemuksen mukaan lapsi, jolla on jompi kumpi vanhemmista pelannut aikaisemmin tai heillä on muu side lajiin (sisarukset pelaavat) pysyvät paremmin lajin parissa. Tai jos vanhemmat eivät ole aikaisemmin pelanneet, heidän pitää innostua lajista myös. Siksi tuo menetelmä toimi hyvin ja loi meille hyvän pohjan.

Miten toiminta kehittyy?

Organisoituminen tarkoitti sitä, että oli valmiiksi tajolla koko kauden kattava ohjelma. Treenejä, kisoja omalla hallilla, kisareissuja ja leirejä. Oulusta reissaaminen vaatii hieman järjestelyitä ja sitä ei voi tehdä joka viikonloppu tehokkaasti, joten piti miettiä tarkasti miten homma tehdään. Kalenterin päätähtäin oli aina junnuSM-kisat. Sinne yritettiin saada kaikki mukaan. 2008 ensimmäiset projektin pelaajat osallistuivatkin jo SM kisoihin ja eka mitali matkasi Ouluun.

Jotta pelaajat kehittyvät, tarvitaan lisää treenivuoroja. Totesimme, että 3x viikossa on riittävästi, koska ainahan voi yksinkin harjoitella. Valitettavasti olimme väärässä eli lisäsimme pelivuoron ja yksärit. Kaleteriin tarvittiin myös muuta, eli yhteistoimintaa viriteltiin alusta alkaen Kuopion, Kuusamon ja Mikkelin kanssa. Leirejä ja leirikisoja oli 1-2 kertaa vuodessa. 2011 aloitettiin yhteistö rajan taakse eli Skellfteåhon, jossa tuntui olevan iso junnubuumi päällä. Tämä mahdollisti kisaamisen myös ulkomailla, koska he järjestivät Ruotsin junnuGP-sarjan osakisan joka vuosi. Koska sellainen kisa oli Ruotsissa, piti saada samanlainen Ouluun. Syntyi Oulu Junior Open, johon saatiinkin ruotsalaiset innolla mukaan ja kisan sijoittaminen kauden loppuun asetti junnutoiminnalle tavoitteen keväälle.

Kaikki yllämainittu kehitys tapahtui hitaasti monen kauden aikana, treenimäärä kasvoi pelaajien mukana, samoin oheistoiminnan määrä. Junnuja ja vanhempia kuullostelemalla tietää mitä tarvitaan, mutta mielestäni aina pitää tarjota hieman enemmän kuin tarvitaan, muuten homma ei kehity. Uusia ideoita tarvitaan koko ajan.

Mistä valmentajat?

Se, että rekrytoi vanhojen pelaajien lapsia tarkoittaa sitä, että valmentajat löytyvät helposti – eli vanhemmat. Toki tätä olisi pitänyt heti alussa käyttää paremmin hyväksi, koska osa potentiaalista jäi käyttämättä. Toki pitää olla valmentajia, jotka valmentavat paljon ja jotka lapset/nuoret oppivat tuntemaan hyvin. Meillä se tarkoitti itseäni ja Salmisen JP:tä. Jos JP:tä ei olisi ollut, homma olisi kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Pitää siis olla useampi kuin yksi joka kantaa vastuun valmentamisesta.  Lisäksi pitää olla paikkajia, meillä Laitisen pariskunta Maisa ja Pete hoitivan sen postin hyvin.

Kun homma kehittyy, valmentamismäärät kasvavat huimasti. Varsinkin kun meidän junnut tuntuivat olevan erittäin lahjakkaita ja halusivat treenata koko ajan enemmän. Alussa 2krt vko 1h muuttui niin, että yhdessä vaiheessa itse valmensin n. 10h viikossa oman päivätyön päälle ja JP vielä hieman enemmän. Lisäksi oli koko ajan tunne, että pitäisi valmentaa lisää. Onneksi saimme hieman apuja muilta entisiltä huippupelaajilta, joten eiköhän kaikki saaneet tarpeeksi valmennusta. Jälkeenpäin ajateltuna kyllä Suomen mittapuussa, mutta ei maailman tasolla. Olisi pitänyt olla lisää valmentajia tai joku täyspäiväinen varsinkin, jos katsoo tilannetta nyt.

Toiminta hiipuu, vai hiipuuko?

Huippuvuonna toiminnassa oli mukana hieman yli 30 junnua, joista SM kisoihin osallistui 18. Junioreiden Joukkue-SM:ssä oltiin bussilla, kun oli 20 pelaajaa mukana. Aika hurja prosentti, mutta sen takana oli se, että kaikki tähtäsivät niihin kisoihin. Tai no, kaikkien miestä se oli ainakin hyvä reissu J. Joka tapauksessa se, että saa junnun kisoihin on isoin asia siihen, että hän jää lajin pariin. Kokemuksesta voin sanoa, että 2-3 vuodessa homma hiipuu jos kisoissa ei käy.

Näin kävi myös meillä. Huippuaktiivisen junnuringin (1998-2003) syntyneiden jälkeen tuli mukaan enemmistö pelaajia, joille kilpaileminen oli sivuseikka. Toki näitä oli ollut aikaisemminkin, mutta he olivat olleet vähemmistönä. Hiljalleen nämä pelaajat lopettivat ja samalla vanhimmat pelaajat kasvoivat aikuisiksi, ja lopettivat aktiivisen harjoittelun. Jäljelle jäi siis muutama pelaaja eri taitotasolla, eli oli haastavaa vetää treenejä enää.

Eli palattiin takaisin alkuun, uusia pelaajia on taas saatu perinteisin menetelmin. Kaverien, vanhojen pelaajien lapset ja uutena mailapelikampanjat (nämä tuntuu toimivan). Tuleeko tästä 2006-2011 syntyneiden joukosta yhtä hyvä, sen aika näyttää. Oma valmennusura jatkuu, mutta pienimuotoisemmin, katsotaan mistä löytyvät seuraavat vastuunkantajat.

Lopuksi muutama asia jota pidän tärkeänä

  • 1) Squashissa lajina ei ole mitään vikaa, nykyään se on todella helppo tehdä hauskaksi jos vain välineet on oikeat ja halua on. 
  • 2) Jotta pärjää kilpailussa muiden lajien kanssa, on tarjottava samat perusasiat kuin ne tarjoavat + hieman lisää. Eli selkeä suunnitelma kaudesta / treeneistä, joka sisältää kaiken tarvittavan+ seuravaatteet, tapahtumat, reissut yms. yhteenkuuluvuuden luojat + se extra eli loistava yhteisö koko Suomessa, pohjoismaissa ja maailmassa. Muissa lajeissa tätä ei ole.
  • 3)    Liiton tuki toiminnalle. Seurat eivät saa jäädä yksin ja seurojen erityisvaatimuksia pitää muistaa kuunnella herkällä korvalla ja koko ajan, koska tilanteet muuttuvat joskus nopeastikin. Uusia ideoita tarvitaan koko ajan seuratoimintaan ja valmentamiseen, vaikka hommaa olisi tehnyt yli 30 vuotta.
  • 4)    Jokainen junnu on yksilö. Kaikki eivät halua harjoitella samalla tavoin. Kaikki valmentajat eivät osaa valmentaa kaikkia. Asetetaan tavoitteet oikein. Maailman huipulle ei moni pääse. Oma kehittyminen on tärkeää kuin myös omat tavoitteet. Pelaajana hänestä tulee sitten se, mikä tulee, oma paras itsensä. Tärkeintä olisi kuitenkin saada kaikki pysymään lajin parissa, koska lajimme tarvitsee kaikkia. Kun porukka kasvaa, mahdollisuus sille, että joukossa on timantti, kasvaa.
  • 5)    Muistakaa jatkuvuus. Vuodesta toiseen rekrytoinnit ja uudet junnut. Kausiohjelmien päivitys kaikille sopiviksi. 
  • 6)    Kasvulla on rajansa. Meillä on viisi kenttää ja niille nuo n. 30 junnua, joista 20 treenaa ahkerasti oli katto. Hallin sijainti ja ammattivalmentajan puute rajoitti toiminnan välille 17-21 ma-to + su. Pitää jättää vuoroja myös kunto- ja kisapelaajille.
  • 7)    Olkaa avoimia. Jos Suomen squash halutaan nousuun, kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen ja tuoda omat ajatuksensa esiin. Siksi kirjoitin tämän tekstin, keskustelun avaajaksi. Mielellään keskustelen ja annan lisätietoja käsittelemistäni asioista.

Antoisaa uutta kautta kaikille

Toivottaa Harri Valasma, Oulu

Käänteiskulma


#ROAD2HEL

Sain pari viikkoa sitten mielenkiintoisen yhteydenoton liiton toiminnanjohtajalta. Mika Monto kysyi halukkuuttani ottaa vastatakseni #ROAD2HEL-projektin viestinnästä. Yksinkertaisuudessaan projektissa on ykköstavoitteena kyse siitä, että Suomen naisten maajoukkue saavuttaa mitalisijan vuoden 2021 EM-kotikisoissa. Jos pohtii asiaa laajemmin, kyse on suomalaisen naissquashin mielikuvan ja aseman vahvistamisesta, jota tämä kisaprojekti osaltaan vahvasti tukee.

Mikan ehdotus kiinnosti heti, mutta halusin miettiä asiaa ja jutella hänen kanssaan tarkemmin sisällöistä, resurssoinneista, työnjaoista jne., niistä tavanomaisista asioista, joita tällaisiin hankkeisiin liittyy. Mutta sisimmässäni olin jo suostunut Mikan ehdotukseen ja jos keskustelussa ei tulisi esiin mitään ihmeellistä, ottaisin tehtävän vastaan. Ei tullut, joten tässä ollaan.

Tapaan projektissa mukana olevat pelaajat Emilia SoininEmilia Korhosen ja Riina Koskisen ihan lähiaikoina, jolloin jutellaan ja sovitaan yhteisistä periaatteista ja askelmerkeistä, joiden mukaisesti viestinnällisesti etenemme. Mielenkiintoinen projekti, jonka haasteellisuutta lisää se, että vuoden 2020 EM-kisoissa pelaajien tulee voida säilyttää paikkansa A-ryhmässä, jossa mitalisijoista siis pelataan. Jos tämä ei toteutuisi, askelmerkkejä katsotaan uudelleen.


Masters EM-kisat

Viime viikolla pelattiin senioreiden EM-kisat, tai Masters EM-kisat, kuten niitä yleisesti nimitetään. Kun Suomessa vuonna 2003 pelattiin Masters MM-kisat, niitä kutsuttiin suomeksi veteraanien MM-kisoiksi. Veteraani-sanasta on luovuttu ja seniorikin kuulostaa jotenkin vanhalta, joten tuo masters-sana voisi olla hyvä vakiintua meille Suomeenkin, vai mitä Janne Koskelin, joka nuorimpana suomalaisena osallistui M35-luokkaan? Janne tuskin tunnistaa itseään seniorikansalaiseksi. En minäkään.

Kisoihin osallistui kaikkiaan 470 pelaajaa ja meitä suomalaisia oli 31, mikä väkilukuun tai rekisteröityihin squashpelaajiin suhteutettuna oli yksi parhaista maakohtaisista luvuista. Suomalaispelaajat menestyivät vaihtelevasti, mutta erityismaininnan ja onnittelut ansaitsevat Sari Niemistön hopea naisten luokassa ja Bertil Wallin pronssi herrasmiesluokassa. Pelaamisen ohella yhteisöllisyydellä on iso rooli näissä kisoissa, niin eri maiden pelaajien kuin erityisesti suomalaispelaajien kesken. Ensi vuonna on MM-kisojen vuoro, jotka pelataan kesällä Puolassa. Valmistautuminen käyntiin!

Euroopan Masters-kiertue on saanut viime kuukausina kontolleen paljon arvostelua ja samoin kävi EM-kisojen kohdalla. Eikä tuo kritiikki ole vailla pohjaa, Euroopan liitolla (ESF) on paljon pohdittavaa kiertueen rakenteen, kisapaikkakuntien ja järjestelyjen suhteen. On mielenkiintoista seurata, ottaako ESF kritiikin rakentavasti ja lähtee muutosten tielle vai pitääkö se härkäpäisesti kiinni nykytilanteesta ja ummistaa silmänsä muutostarpeilta, jotka ilmiselvästi ovat olemassa.

Meidän omaan Masters-turnaukseemme tuskin on tulossa juurikaan muutoksia, me olemme hoitaneet asiamme erinomaisesti. Sen sijaan saattaa olla, että kiertueen eri osakilpailujen frekvenssiin voi tulla muutoksia niin, että jatkossa osa kisoista järjestetään joka vuoden sijaan joka toinen vuosi ja meidän kisamme saattaa kuulua tähän ryhmään. Mutta ei kiirehditä asioiden edelle, katsotaan rauhassa, miten asiat kehittyvät.


HSRC ja HSK

Helsinki Squash Rackets Club (HSRC) ja Helsingin Squashkerho (HSK) ovat kumpikin suomalaisen squashin eliittiä, niitä ensimmäisiä seuroja, joita Suomeen perustettiin lajin rantautuessa tänne. Kummallakin seuralla on oma yhteisönsä, historiansa, kulttuurinsa ja kunniakkaat perinteensä. Ja voi hyvin olla, että näin on oleva jatkossakin.
Jos kuitenkin kääntää asian toisinpäin, kummallakin seuralla on myös haasteita ja tavoitteita, joiden saavuttaminen voi olla työlästä. HSRC:n osalta iso haaste minun mielestäni on junioritoiminnan hiipuminen varsin vaatimattomaksi, ainakin jos vertaa sitä aiempiin aikoihin. Toinen haaste liittyy olosuhteisiin, Merihaan palloilutalo ja sen squashkentät eivät minusta vastaa olosuhteita, jotka HSRC ansaitsee ja tarvitsee jäsenkuntansa ja toimintansa aktivoimiseksi sekä kasvattamiseksi.

HSK puolestaan toimii Suomen parhaissa olosuhteissa Talihallissa. Seura on suhteellisen lyhyessä ajassa kasvanut vähintään keskisuureksi suomalaiseksi squashseuraksi, mikä on hieno suoritus. Sillä on aktiivinen juniorityö ja toimiva, jäsenkuntaa palveleva konsepti. Mutta jotenkin se on kuitenkin jumissa, jotakin siitä puuttuu. Anteeksi, että kutsun entistä seuraani hieman värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi, mitkä adjektiivit voisin kyllä liittää yhtä lailla HSRC:hen, jonka jäsen edelleen olen ja haluan olla jatkossakin, olkoonkin, että kisoissa edustan Wiipurin Squashkerhoa, mutta siihen on ihan omat syynsä.

Siis voisiko 1 + 1 = >2? Voisiko kokonaisuus olla enemmän kuin osiensa summa?

Olisiko ajateltavissa, että seurat voisivat jossakin aikataulussa harkita yhdistymisen vaihtoehtoa? Tai ainakin harkita siitä käytävää keskustelua. Ymmärrän, että tähän liittyy myös mm. paljon suuria tunteita, jotka kaikki ovat oikeutettuja ja luonnollisia. Tiedän, että tämä ei ole helppo asia. Yhdistyessään uusi seura olisi kuitenkin Suomen vahvin squashseura, jossa kummankin vahvuudet parhaiten palvelisivat pitkällä tähtäimellä koko suomalaista squashia. 

Jari Mether

Kesän gallup-tuotokset:
Kyselyt valmentajille ja kilpapelaajille

Squashliitto teki tärkeille sidosryhmilleen kesän aikana kaksi kyselyä. Toinen oli kilpapelaajille ja toinen valmentajille. Kilpapelaajien kyselyssä tarkoitus oli selvittää, minkälaisia kilpailuja ihmiset haluaisivat pelata, mikä saa heidät pelaamaan kilpailuja tai esimerkiksi squashliigaa ja miten he kehittäisivät nykyistä kilpailujärjestelmää ja kilpailuja yleensä. Valmentajakyselyssä tarkoitus oli selvittää, missä hapessa suomalainen squashvalmennus tällä hetkellä on ja miten voisimme auttaa nykyisiä valmentajiamme ja luoda uutta toimintaa. Teen seuraavassa kompaktit analyysit molempien kyselyiden vastauksista.

Valmentajakysely

Kysely lähetettiin etupäässä niille valmentajille, jotka squashliitolla oli tiedossa. Nämä olivat käyneet jonkin valmentajakoulutuksen tai ohjaajavalmennuksen. Lisäksi kontaktoitiin seurat, jotta saatiin mahdollisimman paljon seuravalmentajia mukaan vastaamaan ja antamaan kommenttinsa. Linkki laitettiin julkiseksi, jotta mahdollisimman moni valmennusta tekevä tai joskus tehnyt kyselyyn vastaisi.

Vastaajia oli yhteensä 46, joista miesten osuus oli 85%. Ikäjakauma oli odotettu, 60% oli 35-64 -vuotiaita. Mukaan mahtui muutama alle 19-vuotias ja muutama yli 65-vuotias. Koulutustasoja löytyi melko tasaisesti, reilu 10% ei ollut vielä kouluttautunut ollenkaan. Vastaajat olivat tehneet eniten ryhmävalmennusta, uransa alussa olevien valmennusta, aikuisvalmennusta ja yksityistunteja. Ilahduttavaa oli, että lähes 60% vastaajista valmensi vähintään kerran viikossa.

Kysyimme myös valmentajien palkkioista. 52% ilmoitti, että heille ei makseta valmennuksesta mitään. Toisaalta noin kolmasosa vastaajista tienasi 20€ tai enemmän tunnilta. Näen itse suurimpana lajikehityksen esteenä sen, että toimintaamme on juurtunut ajatus, jossa valmentamista pitäisi tehdä ilmaiseksi, pelkästä rakkaudesta lajiin tai puhtaasta velvollisuudentunnosta. Tällöin harjoituksia vetävät aina seura-aktiivit, joilla ei välttämättä ole riittävästi pedagogista osaamista, intoa, tai kunnianhimoa tehdä harjoituskerrasta osallistujalle äärimmäisen hieno kokemus. Lisäksi, harva vapaaehtoinen haluaa tietoisesti kasvattaa toimintaa ja lisätä samalla omaa talkootyövelvoitettaan. Toki poikkeuksia on.

Kuulemme välillä jopa sitä, että etenkin vanhemmat kysyvät seuralaisilta, mitä valmennuksessa on vikana, kun se ei maksa mitään? Onneksi meillä on myös hyviä esimerkkejä, kuten ESRC ja JSK, jotka ovat kääntäneet toiminnan niin, että valmentajina on koulutettuja, innostuneita yksilöitä, jotka saavat juniorit kokeilukerran jälkeen jäämään ja kehittymään viikoittaisissa harjoituksissa. Jos olet/olisit itse vanhempi, millaista valmennusta haluaisit omalle lapsellesi? Haluaisitko parasta mahdollista, joka maksaa, vai keskinkertaista, joka on ilmaista? Karrikoin, mutta en merkittävästi.

Näen itse, että meillä on kohtuullisesti innokkaita valmentajia, jotka tekevät työnsä hyvin. Lisäksi meillä on vielä toistaiseksi paljon tietotaitoa huippuvalmennuksen osalta. Kaksi suurinta haastettamme, talkootyön ohella, ovat 1) ohjaajatason puute, eli innokkaiden ruohonjuuritason valmentajien puute ja 2) teknisen ja taktisen opetuksen osaamisen puute seuratasolla. Meillä on jonkin verran seuroissa lupaavia junioreita, joiden tekninen osaaminen ja taktinen pelikäsitys ei kuitenkaan kehity tarpeeksi nopeasti juniori-iässä. Tämä tuo ongelmia silloin, kun harjoittelu muuttuu tavoitteellisemmaksi ja olisi kiva voittaa enemmän esim. ulkomaan juniorikisoissa. Ohjaajatason puute näkyy juuri toiminnan vähyydessä. Esimerkiksi sulkapallossa noin 20 suomalaisseurassa voi harrastaa vanhempi-lapsi -sulkista. Squashissa ei käsittääkseni yhdessäkään. Samoin meiltä puuttuu hyvin pitkälti esimerkiksi alle 9-vuotiaiden toiminta – saati sitten alle 7-vuotiaiden toiminta! Tässä olisi useallekin innokkaalle valmentajalle markkina avoinna – ja oiva lisätienestien mahdollisuus.

Jokainen nimensä valmentajakyselyyn jättänyt on saanut, tai tulee saamaan Squashliitosta postia, jossa annetaan vinkkejä omaan valmentajuuteen ja miten sitä voisi kehittää tulevaisuudessa. Me tarvitsemme eri tasoille paljon lisää osaavia valmentajia, jotka näkevät valmentamisessa mahdollisuuden joko ammatin harjoittamiseen tai kohtuullisten lisätulojen tekemiseen.

Kysely kilpapelaajille

Kilpapelaajakysely oli pienoinen menestys, sillä vastaajia oli peräti 152. Syväluotaava analyysi vastauksista ottaisi liikaa palstatilaa, joten käydään tulokset läpi pääpiirteittäin.

Miesten ja naisten välinen jakauma oli sama kuin valmentajakyselyssä, eli 85/15. Samoin ikäjakauma näytti hyvinkin tutulta – 65% vastaajista sijoittui ikävälille 35-64. Vastaajista noin 4/5 oli pelannut kansallisia kilpailuja ja/tai squashliigaa. Seura- tai hallisarjaa pelasi lähes 40% vastaajista ja Euroopan juniori- tai masters-turnauksia yli kolmasosa. Squash57-, eli racketball-turnauksia oli pelannut reilu 10% vastaajista.

Viime aikoina pinnalla on ollut debatti, missä vaihtoehtoina on joko yhden tai kahden päivän turnaukset. Yhden päivän turnauksia pelaisi mieluummin lähes puolet vastanneista. Kahden päivän turnausten kannalla oli noin 20%. Lopuille noin kolmannekselle asialla ei ollut väliä tai he eivät osanneet sanoa.

Avoimissa kysymyksissä valtaosassa vastauksia korostui tunteen, fiiliksen ja sosiaalisuuden merkitys. Kisoja haluttiin pelata, koska ne ovat hauskoja, on kiva nähdä kavereita, jne. Hyvässä seurassa on mukavaa harrastaa ja kilvoitella!

Squashliigaa pyritään kehittämään koko ajan sekä Squashliiton oman seurannan, mutta myös seuroilta saadun palautteen perusteella. Pelitapaa on jälleen hieman viilattu viime kaudesta ja ainakin suurimmalta osalta palaute on ollut toistaiseksi positiivista.

Kysyimme myös nyt vuoden käytössä olleesta Club Lockerista, eli sähköisestä järjestelmästä, jonka kautta kilpailut viedään läpi. Vaikka Club Lockeria on kehitetty koko ajan, järjestelmä koetaan edelleen hankalana käyttää. Squashliiton hallitus on ottanut kantaa asiaan (ks. edellisen kokouksen pöytäkirja). Ajatus on kehittää tiekartta siitä, mitä halutaan ja antaa mahdollisuus vastauksiin ja toimenpiteisiin. Vaikka Club Locker koetaan tällä hetkellä vaikeaksi käyttää, se halutaan toimimaan. Siinä nähdään myös hyviä puolia, kuten ilmoittautuminen, käteisen rahan poistuminen, kisojen reaaliaikainen seuraaminen ja mobiilituomarointi.

Kilpailujamme on pakko kehittää. Niitä on enemmän tai vähemmän vedetty samalla kaavalla jo vuosia – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Nämä muutamat poikkeukset ovat järjestelmällisesti pyrkineet kehittämään tapahtumaansa vuosi vuodelta ja ovat siinä myös onnistuneet. Tätä kunnianhimoa tarvitsemme kaikkiin turnauksiin ja tapahtumiin. Itse en usko narulla työntämiseen. Tapahtumista pitää saada houkuttelevia sekä osallistujille että katsojille. Se ei tapahdu toistamalla samaa, kuin edellisenä vuonna. Tapahtumiemme pitää kehittyä nopeammin kuin muut ihmisten ajasta kilpailevat asiat, muuten jäämme entistä enemmän jalkoihin.

Mika Monto

Toiminnanjohtaja

Pikaiset ja lyhykäiset:
Suomen Squashliitto tiedottaa

SSqL Valmennuskoulutusjärjestelmä

Suomen Squashliitto on lähtenyt uudistamaan VOK:ia, eli valmentaja- ja ohjaajakoulutusjärjestelmäänsä viime vuoden aikana. Kehittäminen jatkuu vielä ainakin seuraavat 1-3 vuotta.

Squashliiton ohjaajakoulutuksen muodostaa workshop-muotoiset ohjaajien starttikurssit, joita vedetään kauden aikana ympäri maata. Viime vuonna näitä järjestettiin Tampereella, Siilinjärvellä ja Helsingissä. Mailapelit järjestävät yhdessä viikonlopun mittaisen valmentajaseminaarin, jonka avulla yhdessä starttikurssin kanssa saa hankittua itselleen 1-tason valmentajapätevyyden ja diplomin.

21.-24.11.2019 SSqL järjestää yhteistyössä Euroopan Squashliiton (ESF) kanssa 2-tason valmentajakoulutuksen Helsingissä. Tähän voivat osallistua kaikki 1-tason suorittaneet henkilöt. Hinta suomalaisille osallistujille on Squashliiton tukemana 162,50 €. Lisätietoja tarvittaessa Squashliitosta.

Squashvalmentajankaan polku ei lopu vielä tähän. Suomalaisen valmennuskoulutuksen perustan on pitkään muodostanut 4-portainen tasojärjestelmä. Squashliiton tarkoituksena on yhdessä muiden mailapelien kanssa järjestää yhdessä 3- ja 4-tasot ja saada ne järjestymään seuraavien 1-2 vuoden aikana. Näistä lisätietoa luvassa ensi vuoden aikana.


SSqL Pelaajatukijärjestelmä kaudella 2019 / 2020

Squashliitto on tehnyt kaudella 2018 / 2019 pilottiohjelmaa, jonka kautta on tuettu yksilöllisesti huipulle pyrkivän squashnuoren matkaa kohti kansainvälisiä kenttiä.

Pilottikausi päättyi tämän vuoden kesäkuussa ja toimintaa sekä tuloksia on tarkasteltu sen jälkeen kesän aikana. Pelaajien kehittymistä on myös seurattu kisa- ja testitulosten valossa ja valmentajien kanssa käydyin keskusteluin. Squashliitto on näiden johdosta tehnyt päätöksen jatkaa pilottia vielä toisen kauden, mutta samalla kiristää tuen saamisen kriteereitä alkavalle kaudelle, johtuen osittain Squashliiton taloustilanteesta. Toisena puolena asiassa on uusi linjaus, jonka avulla Squashliitto pyrkii varmistamaan että tuet menevät sen ansaitseville urheilijoille. Samasta syystä SSqL päätti keväällä jäädyttää sekä U19-maajoukkuetoiuminnan, Mäkelänrinteen Urheilulukion squashryhmän sekä Harjoittelukeskuksen.

Tuen saamisen edellytyksenä on squashia tukevien valintojen tekeminen jo juniori-iässä, riittävä harjoittelumäärä oikeanlaisessa ympäristössä (suhteessa pelaajan ikään) sekä osallistuminen SM-kilpailuihin, Juniori GP ja / tai Eliittisarjan kilpailuihin, Finnish Junior Openiin, arvokilpailuihin (mikäli niihin valitaan) sekä kaikkiin maajoukkuetapahtumiin (kuten oman ryhmän leirit). Tuen piiriin kuuluvia tarkastellaan aina puolivuosittain, seuraavan kerran vuoden 2019 lopussa.

Tuen piiriin syksyllä 2019 kuuluvat pelaajat ovat:

MIEHET: Miko Äijänen

NAISET: Emilia Soini, Emilia Korhonen, Riina Koskinen (Road2Hel -projekti)

U19: Oskari Laitinen

U17: Roosa Joutsi

U15: Jane Kotila


SSqL:n suosittelemat ulkomaankisat

Suomen Squashliitto laajentaa suosittelemiensa kansainvälisten juniorikisojen kirjoa alkavalla kaudella. Normaalin kolmen (ulkomaisen) ESF:n juniorikilpailun lisäksi SSqL tulevaisuudessa suosittaa myös muutaman vuoden tauon jälkeen taas kesällä pelattavia European Junior Openia (entinen Pioneer Cup) ja Dutch Junior Openia.

Squashliitto suosittaa kansainvälisiä juniorikilpailuja sen vuoksi, että ne ovat vuosien saatossa hyviksi havaittuja ja tasoltansa monipuolisia. Niihin tulee suhteellisen alhaisten kustannusten vuoksi yleensä kaikkiin luokkiin iso määrä osanottajia, mikä taas takaa enemmän pelejä. Painottamalla tiettyjä kilpailuita kauden aikana pyrimme myös ohjaamaan suhteellisen pientä junioripelaajien joukkoa valitsemaan entistä enemmän samoja kisoja keskenänsä, jolloin mahdollistetaan se, että Squashliitosta lähtee 1-2 valmentajaa matkaan ja tällöin vanhemmat voivat miettiä kotiin jäämistä sen sijaan, että maksavat juniorin lisäksi omankin matkansa kilpailuihin. Squashliiton valmentajat ovat kokeneita kisakävijöitä jokainen ja pystyvät auttamaan ja kehittämään pelaajia kisaympäristössä ja tämä on ensiarvoisen tärkeätä nuoren pelaajan matkalla kohti maajoukkuetta ja arvokilpailuita.


SSqL:n suosittamat ESF:n juniorikilpailut kaudella 2019 / 2020:

  1. Finnish Junior Open 13.-15.9.2019 (Helsinki)
  2. Nordic Junior Open 3.-6.10.2019 (Malmö)
  3. Czech Junior Open 16.-19.1.2020 (Praha)
  4. German Junior Open 27.2.-1.3.2020 (Hampuri)
  5. European Junior Open 2.-6.7.2020 (Köln)
  6. Dutch Junior Open 9.-12.7.2020 (Amsterdam)

Muistutuksena, että pelaajat / vanhemmat vastaavat itse kisailmoittautumisista – yleensä ESF:n Tournament Softwaren kautta sähköisesti. Mikäli kisajärjestäjä vaatii liitolta ilmoittautumisen vahvistamista, riittää kun lähettää heille sähköpostin, missä kopiona Squashliitto (esim. tomi.niinimaki at squash.fi).

Suomen Squashliitto

ESF:n kalenteriin pääset tästä
Hei sinä:
SQUASHLIIGA ALKAA 28.9.2019

Oletko joukkuetta vailla? Ota yhteyttä Squashliittoon: tomi.niinimaki@squash.fi niin autamme mielellämme sinua löytämään oman jengisi.

facebook twitter instagram
Suomen Squashliitto ry

Valimotie 10, Helsinki
Finland

Sait uutiskirjeen, koska kuulut squashseuraan tai olet muuten tilannut uutiskirjeen.

Unsubscribe
MailerLite