View in browser
Squashliiton Uutiskirje 3 / 2019
TERVEYSNUMERO

Vuoden kolmannessa uutiskirjeessä lähestymme asiaa terveysvinkkelistä. Me kaikki tiedämme, että squash on terveysvaikutuksiltaan erinomainen liikuntamuoto, mutta mitä kaikkea se tarkoittaa kehon sisäpuolelta tarkasteltuna?

PÄÄKIRJOITUS 3 / 2019

”Squash on maailman terveellisin urheilumuoto.”

Näin julisti talouslehti Forbes vuonna 2003. Vaikka tämä usein siteerattu tutkimus ei täysin täytä tieteellisen tutkimuksen kaikkia vaatimuksia, tukevat useat muut tutkimukset, asiantuntijamielipiteet ja artikkelit tätä tosiasiaa. Squashin harrastaminen on terveellistä ja parantaa hyvinvointia, se on fakta.

Edessäsi on vuoden kolmas newsletter. Sen kaikki kirjoitukset liittyvät terveyteen ja squashin terveysvaikutuksiin. Olemme saaneet äärimmäisen asiantuntevat ja meritoituneet vieraskynät sauhuamaan ja avaamaan lajimme terveysvaikutuksia eri näkökulmista.

Pienellä googlettamisella löytyy helposti infoa siitä, miksi squashia pidetään terveellisenä urheilumuotona. Se parantaa kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja ketteryyttä. Squashia pelatessa ihminen joutuu hahmottamaan ympäristöänsä eri tavalla kuin muissa mailapeleissä johtuen pelin luonteesta, eli seinistä ja vastustajan kanssa samassa tilassa olemisesta. Lisäksi koordinaatio kasvaa ja keskittymiskyky paranee. Eikä vähiten, squashin on todettu lieventävän myös stressiä, koska intensiivisen pelin aikana on jopa hankalaa ajatella muuta kuin itse peliä.

Itsensä mittaamisesta on viime aikoina tullut erittäin suosittua. Eri mobiilisovellukset ovat tehneet mittaamisesta helppoa ja vaivatonta. Ihminen saa mielihyvää siitä, että on kävellyt päivän aikana todistetusti yli 10 000 askelta tai kuluttanut tietyn kalorimäärän aikayksikössä. Oulun yliopiston emeritusprofessori Juhani Leppäluodon johtaman ryhmän tutkimuksissa edes 15 000 askeleen määrä päivässä ei tosin riitä parantamaan yleiskuntoa, jos vauhti on hidas. Tehoja on pakko olla, jotta terveysvaikutuksia syntyisi. Squash sopii tähänkin kuin patonki pariisilaisen kangaskassiin. Lajimme on ainoa urheilumuoto, jossa on mitattu yli 1000 kilokalorin kulutus tunnissa.

Olemme olleet tähän mennessä luvattoman huonoja kertomaan ihmisille squashin terveysvaikutuksista. Nyt olemme sen aloittaneet, mutta tarvitsemme siihen apuanne. On meidän kaikkien yhteinen tehtävä jakaa tätä ilosanomaa, kertoa lajin terveellisyydestä, rohkaista ihmisiä kokeilemaan ja saamaan niitä kicksejä, joita tässä lajissa on mahdollista saada. Kättä pidempää näihin keskusteluihin löydät tästä alta, happy reading!

Mika Monto

Toiminnanjohtaja

Terveysnumerossa:
Onko squash ikääntyneelle vaarallista?

Suomen Squashliiton Newsletter 2/2018 kertoi että tutkimusten mukaan squash lienee fyysisesti vaativin mailapeli ammattilaistasolla. Aiemmin on sulkapallo todettu huipputasolla jopa vieläkin vaativammaksi. Merkittävimmät erot ovat siinä, että kun squashissa liikutaan pääasiallisesti horisontaali- eli vaakatasossa, niin sulkapallossa sen lisäksi verikaalisesti eli ylös-alas suunnassa. Energian kulutus ei kuitenkaan merkittävästi eroa näiden lajien välillä.

2005 julkaistussa tutkimuksessa listattiin squashin yhdessä judon ja suunnistuksen kanssa muodostavan kunto- ja kilpaurheilulajeista riskilajien kärkikolmion. Aktiivipelaajilla vammat ovat yleensä kuitenkin niin hyvänlaatuisia, että kirurgisia toimenpiteitä harvoin tarvitaan.  Tyyppivammat ovat polven kiertovammoja, jolloin on riski, että nivelkierukka vaurioituu. Nilkan nivelsiteiden vauriot ovat myös hyvin yleisiä ja keski-ikäisillä pelaajilla akillesjänteen kipeytyminen ja aina silloin tällöin akillesjänteen repeämä. Yhteistä näille edellä mainituille vammoille on se, että ne hoidetaan pääsääntöisesti kuntouttamalla ilman leikkausta. Ainakin silloin, jos kyseessä ei ole ammattitasoinen pelaaja.

Squash lajina vaatii kaikkia fyysisen suorituskyvyn osa-alueiden omaamista: sydän ja verenkiertoelimistön hyvää aerobista toimintaa pitkien ”pallorallien” aikana, mutta myös anaerobista nopeusvoimaa isoilta alaraajojen lihaksilta haettaessa palloa ensin etukulmasta ja sen jälkeen jo takakulmasta. Hyvään lihasvoimaan liittyy lihaksen ja sitä ympäröivän lihaskalvon elastisuus. Silmä-käsi koordinaation on oltava hallinnassa pienessä tilassa liikuttaessa, ettei vastustaja pääse harhauttamaan toista pelaajaa väärään suuntaan. 

Tammikuun lopulla Talissa järjestettiin senioreiden SM-kilpailut. Merkille pantavaa oli se, että korkeimmissa ikäluokissa oli aiempaa enemmän osanottajia, kuten esimerkiksi yli 70 vuotiaiden sarjassa, jossa oli kahdeksan osallistujaa. Pokaali ei siis tullut vain paikalle tulemisen kunniaksi, vasta usean kovatasoisen ottelun jälkeen. Mutta mikä innostaa iäkkäimpiä pelaajia kentällä vuodesta toiseen? Ja onko squash jo liian riskialtista ikääntyneille. Kymmenien pelien aikana en nähnyt tai kuullut loukkaantumisista, eikä yhtään peliä jouduttu keskeyttämään ennen aikojaan.

Voimme tarkastella lähemmin niitä fyysisiä tekijöitä, jotka kuuluvat ikääntymiseen, vanhenemiseen. Elimistömme näkyvät vanhenemismuutokset alkavat viimeistään 40-50-vuotiaana. Solujen vanhetessa ilmaantuu fysiologisia muutoksia. Solujen toiminta huononee ja osa soluista tuhoutuu. Vanheneminen etenee elimistön eri osissa eri aikaan. Voidaan kuitenkin karkeasti ajatella, että elimistön toiminnat heikkenevät noin 1% vuodessa. On arvioitu, että 20-30 % sydämen ja lihasten soluista menetetään 70-vuoden ikään mennessä. 

Liikunta ei estä vanhenemista, mutta se voi pienentää ikääntymiseen liittyvien muutosten astetta ja seurauksia. Ikääntymistä voi hidastaa terveillä elintavoilla ja vähentämällä stressiä. Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla on paljon merkitystä ikäihmisen toimintakykyyn, sairauksien ehkäisyyn. Senioreille suositellaan kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa tai raskasta liikuntaa kuten hölkkää vähintään 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Lisäksi suositellaan nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää tai kehittävää liikuntaa sekä lihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää ja lisäävää liikuntaa. Liikuntaa ei ole milloinkaan myöhäistä aloittaa mutta sen lopettaminen on aina liian aikaista. Pienetkin vaikutukset voivat iäkkäillä olla aivan ratkaisevia toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta. Liikunnan aloittamisella tai lisäämisellä iäkkäänä on samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia kuin keski-iässäkin.

Liikunnan turvallisuuteen vaikuttavat muun muassa: liikkujan ikä ja sukupuoli, liikkujan yksilölliset riskitekijät, liikuntamuoto- ja ympäristö, sekä liikunnan määrä ja kuormittavuus.Riski vammautua on suurin 15–34-vuotiailla, joiden liikunta on intensiivisempää kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Ikääntyminen siis vähentää liikuntavammariskiä.Tapaturman riski kasvaa, kun ollaan kontaktissa toiseen henkilöön tai on vaara kaatua. Kova vauhti ja nopeat suunnanmuutokset altistavat tapaturmille. Myös pelivälineet saattavat aiheuttaa vammoja. Kontaktilajeissa vammautumisen riski on kolminkertainen ei-kontaktilajeihin verrattuna. 

Kun vielä palataan otsikon kysymykseen, onko squash vaarallista ikääntyneelle, niin senioreiden SM-kilpailujen pohjalta voidaan vastata, että ei ole huolta. Mutta nyt on kyseessä valikoitunut joukko, joka on pelannut squashia jo lähes 50 vuotta. Omat fyysiset rajat ja rajoitukset tiedetään ja tunnustetaan. Jos iäkkäämpi vasta-alkaja menee kentälle ilman mailapelien kokemusta, on turhautuminen tyypillistä, kun pallon liikeratoja ei ymmärretä ja palloa ei saada lämpiämään. Omien kolhujen lisäksi on kanssa pelaaja vaarassa, kun pelataankin koko ajan ”verkon samalla puolella”. Tällöin voidaan suositella toista fyysistä teholajia, sulkapalloa. Viiden vuoden välein tehdyt luokitukset tuntuvat varsin oikeilta ja perustelluilta. Olisiko jo syytä lisätä tulevaisuudessa luokat yli 75, ja yli 80 vuotiaat? Miksi ei?

Squash-terveisin,

Markku Paatelma

Terveystieteiden tohtori

Terveysnumerossa:
Squash suojaa sydäntäsi!

Sepelvaltimotauti on todellinen kansansairaus, sitä sairastaa noin 250000 suomalaista. 1960-luvun lukemista tilanne Suomessa on kuitenkin parantunut merkittävästi, Suomi oli tuolloin maailman kärkisijalla keski-ikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Noista vuosista keski-ikäisten miesten kuolleisuus on vähentynyt noin viidennekseen. Sepelvaltimotauti aiheuttaa kuitenkin edelleen joka viidennen kuoleman Suomessa ollen suurin yksittäinen kuolinsyy maassamme.

Sepelvaltimotaudissa sydänlihaksen hapensaanti huononee sydämen omiin valtimoihin kehittyvien ahtaumien vuoksi. Sydäninfarkti on sepelvaltimotaudin seuraus, tuolloin sydänlihakselle verta tuova valtimo tukkeutuu aiheuttaen sydänlihasvaurion ja usein myös vaarallisen rytmihäiriön.

Liikunnan on todettu kiistatta vähentävän sepelvaltimotaudin syntyä ja etenemistä. Tutkimusten mukaan kestävyystyyppisellä liikunnalla on sepelvaltimotautia ehkäisevää vaikutusta enemmän kuin voima-nopeustyyppisellä liikunnalla. Liikunnan on todettu ehkäisevän sepelvaltimotautia yhtä lailla naisilla kuin miehilläkin. Liikunnan edulliset terveysvaikutukset tulevat esiin riippumatta siitä, missä iässä liikunnan on aloittanut. Iäkkäänäkin aloitetulla liikunnalla on siis tutkitusti sepelvaltimotautiriskiä vähentävä vaikutus. Tärkeintä on liikunnan pitkäjänteisyys, sillä runsaskaan nuorena harrastettu liikunta ei suojaa sepelvaltimotaudilta, jos liikunta on myöhemmin täysin loppunut. Useimpien tutkimusten mukaan liikunnan myönteiset terveysvaikutukset sepelvaltimotaudin ehkäisyssä lisääntyvät ainakin pääosin lineaarisesti liikuntamäärän noustessa. Liikkumattomilla tai vähän liikkuvilla ihmisillä on useimmissa tutkimuksissa todettu noin kaksinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin verrattuna ainakin lähes päivittäin 30-60 minuuttia hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa harrastaviin. 

Millä mekanismilla liikunta sitten suojaa sepelvaltimotaudeilta?Etenkin kestävyystyyppisellä liikunnalla on todettu olevan selkeästi positiivinen vaikutus tärkeimpiin sepelvaltimotaudin riskitekijöihin. Erityisen selvästi liikunnan vaikutukset näkyvät veren rasva-arvojen muutoksissa. Hdl:n eli hyvän kolesterolin pitoisuus nousee ja ldl:n eli huonon kolesterolin puolestaan laskee. Kestävyystyyppisellä liikunnalla on myös selkeä verenpainetasoa laskeva vaikutus. Liikunta ehkäisee myös aikuistyypin sokeritautia ja toisaalta parantaa sokeritaudin hoitotasapainoa. Liikunnan on todettu myös estävän veren hyytymishäiriöitä. Liikunnalla on tietenkin myös lihavuutta vähentävä vaikutus. Edellä mainittujen tunnettujen riskitekijöiden väheneminen selittää pääosan liikunnan positiivisista vaikutuksista sepelvaltimotautiriskiin. Kuitenkin liikunnalla on todettu olevan myös itsenäistä, tunnetuista riskitekijöistä riippumatonta sepelvaltimotaudilta suojaavaa vaikutusta. Useat tutkimukset osoittavat, että liikunnan runsas harrastaminen kumoaa yhden ns. perinteisen riskitekijän vaikutuksen. 

Sepelvaltimotautia sairastavakin hyötyy liikunnasta.Tuolloin kuitenkin on vältettävä voimakkaasti kuormittavaa liikuntaa ja yksilöllisiä sykerajasuosituksia on noudatettava. 

Onko liikuntamuotojen välillä eroja sydänsairauksien ehkäisyn osalta?Suomalainen UKK-instituutin tutkija Pekka Oja ryhmineen raportoi mielenkiintoisista tuloksista loppuvuodesta 2016. Tutkimuksessa selvitettiin yli 80000 britin liikuntatottumukset ja verrattiin kuuden yleisimmin harrastetun lajin välisiä yhteyksiä kokonaiskuolleisuuteen ja vielä erikseen sydän- ja verenkiertosairauksista aiheutuvaan kuolleisuuteen keskimäärin vajaan kymmenen vuoden seuranta-ajalta. Vertailtavat lajit olivat pyöräily, uinti, voimistelu-/tanssityyppiset lajit, juoksu, jalkapallo sekä mailapelit (sisältäen tenniksen, squashin ja sulkapallon). Mailapelit osoittautuivat molemmissa tutkituissa kategorioissa parhaaksi valinnaksi!Kokonaiskuolleisuusriski oli mailapelien harrastajilla 47 % vähäisempi verrattuna porukkaan, joka ei mailapelejä harrastanut. Sydän- ja verenkiertosairauskuolleisuuteen vaikutus oli vielä selvempi, riski oli peräti 59 % pienempi mailapeliryhmässä. Vertailun vuoksi: saman tutkimuksen mukaan yleisten suositusten mukainen mikä tahansa liikunta vähensi sekä kokonaiskuolleisuutta että sydänkuolleisuutta 27 %. Tutkimuksessa ei yllättäen havaittu kokonaiskuolleisuutta vähentävää vaikutusta lainkaan jalkapallon tai juoksun harrastajilla. Sydänkuolleisuutta vähentävää vaikutusta ei havaittu jalkapallon, juoksun tai pyöräilyn harrastajilla. Mainittakoon, että tutkimus oli tilastotieteen keinoin pyritty vakioimaan mahdollisimman monen muuttujan osalta (mm. ikä, sukupuoli, bmi, alkoholin käyttö, tupakointi, koulutustaso, stressin kokema), lisäksi jo tutkimuksen alkuvaiheessa sydänsairaat ihmiset oli suljettu pois sydänkuolleisuutta vertailtaessa. 

Olet siis valinnut lajisi oikein myös sydänterveyden kannalta!

Erno Teitti

Terveysnumerossa:
Squash fysion vinkkelistä

Männävuosien squashamattilaisemme Petri ”Levo” Levomäen tuntevat lähes kaikki. Mies pitää urheiluhierojan vastaanottoaan Talin keilahallin rakennuksen päädyssä, noin 22 metriä Talihallin ovelta. Tapasimme Levon kesän kynnyksellä ja kyselimme muutamia asioita liittyen erityisesti squashpelaajien hoitamiseen.

Q: Levo, olet toiminut jo pitkään etenkin squashpelaajien apuna, ja sinulla on takana oma hieno pelaajaura. Mitkä ovat tyypilliset lihakset, jotka squashissa jumiutuvat ja joita eniten hoidat?

A: No tietenkin se painottuu sinne lantion seudulle, eli pakarat, alaselkä ja takareidet. Se paketti on useimmiten squashpelaajilla jumissa. Täytyy kuitenkin lisätä se, että verrattuna lähes kaikkiin muihin urheilulajeihin, squash rasittaa kroppaa hyvin kokonaisvaltaisesti. Etenkin kiinnittäisin huomion keskivartaloon, eli vatsa- ja selkälihaksiin sekä rintarankaan. Jos ne eivät ole vahvoja, niin sitä pelissä spikkuhiljaa väsyy ja se näkyy huonoissa lyöntiasennoissa ja virheiden kertautumisena. Keski- ja ylävartalon tukilihasten vahvistaminen olisi monelle tärkeää, jotta peliasento pysyy hyvänä.

Q: Minkälaisiin vammoihin yleensä squashpelaajilla törmäät?

A: Yllättävän yleisiä ovat käsiongelmat, ihan olkapäästä ranteeseen ja kämmeneen saakka. Tietysti polvet, nilkat ja vanhemmalla iällä lonkat ovat kovilla, mutta tosiaan käsivammat ovat luultua yleisempiä.

Q: Minkälaista vammojen ennaltaehkäisyä suosittelisit squashpelaajille?

A: Yleisesti lihasten vahvistamista, sekä myös kokonaisvaltaista painonhallintaa. Veikkaan, että esimerkiksi Tuomisen Ollin ja Elopuron Samin yksi salaisuus oli se, että kropassa ei tosiaankaan ollut ylipainoa. Etenkin Ollilla ei noin pitkä ura välttämättä olisi ollut mahdollinen, jos kropassa olisi ollut esimerkiksi 1-2 kiloa ylipainoa. Totta kai myös muut asiat vaikuttavat. Nykyään huippupelaajat ovat keskimäärin vahvempia yläkropasta, eli punttia on tehty, eikä pelkästään jalkoihin.

Q: Venyttely jakaa mielipiteet aika vahvasti. Mitä mieltä olet, pitäisikö squashpelaajan venytellä?

A: No omaa kehoa pitää ehdottomasti kuunnella. Jos jäykkyys on este omalle pelaamiselle, esimerkiksi hyville lyöntiasennoille, niin silloin varmasti kannattaa venytellä. Tietysti lyhyet venytykset ovat esimerkiksi alkuverryttelyssä tärkeitä lihasten herättäjiä.

Q: Viimeinen kysymys, ketkä squashpelaajat ovat viimeisen vuoden sisällä olleet pöydälläsi?

A: Voi kuule, lista on pitkä, mutta sanotaan nyt vaikka ensiksi mieleen tulevat, Emppa Soini, Äijäsen veljekset, Koskisen Riina, Stengårdin Atte, Joel Jalovaara, Hetta Huuhka ja iso määrä masters-pelaajia. Lisäksi olen hoitanut mm. Sulkapallon ykkösnaista Mikkelän Airia sekä useita liigatason ja jopa NHL-lätkänpelaajia.

Q: Kiitos Levo, hyvää kesää!

A: Samoin, nähdään hallilla!

facebook twitter instagram
Suomen Squashliitto ry

Valimotie 10, Helsinki
Finland

Sait uutiskirjeen, koska kuulut squashseuraan tai olet muuten tilannut uutiskirjeen.

Unsubscribe
MailerLite