Suomen Squashliitto ry

Suomen Squashliiton Virallinen Uutislehti

Hyvä Squashliiton jäsen,

Jokin aika sitten sait Squashliiton ensimmäisen jäsenkirjeen, eli newsletterin PDF-formaatissa. Nyt astumme taas askeleen eteenpäin ja lähestymme teitä sähköpostipohjaisen uutiskirjeen muodossa. Toivottavasti nautitte sen sisällöstä ja saatte siitä lisää sisältöä harrastukseenne.

Ensimmäisen newsletterin jälkeen saimme paljon positiivista palautetta, mutta myös erinomaisia kehitysideoita. Yksi suurimmista syistä etsiä PDF:lle korvaavaa jakelumuotoa oli juttujen hankala jaettavuus somessa. Nyt sen pitäisi olla helppoa ja mahdollista – ja erittäin toivottavaa. Ruvetaan yhdessä pitämään ääntä loistavasta lajistamme!

PÄÄKIRJOITUS

Vuosi 2017 on taputeltu ja squashliiton toimistossa uudella organisaatiolla on kriittinen 100 päivän merkkipaalu jo kaukana takana. Tuntuu, että jotain on saatu aikaiseksi, jotain on tehty oikein. Sen huomaa saadusta palautteesta – sekä positiivisesta että negatiivisesta.

 Sadan päivän ohituksesta huolimatta on vielä aivan liian aikaista tehdä mitään syväluotaavaa välitilinpäätöstä. Hommat ovat täysin alussa ja sen takia haluaisinkin avata tässä hieman tavoitteitamme. Strategiassamme, jonka voi muuten lukea squash.fi:stä, on asetettu numeeriset tavoitteet joka vuodelle. Siellä puhutaan 5 prosenttiyksikön vuotuisesta kasvusta mm. seurojen jäsenmääriin, juniorivalmentajiin ja mediaosumiin. Se ei tule riittämään.

Tulee väkisinkin mieleen lainaus Henry Fordilta: If I'd asked customers what they wanted, they would have said "a faster horse". Myös me tulemme tarvitsemaan paljon uusia tekemisen ja toiminnan tapoja. Vanhat hevoset ovat auttamattomasti hitaita, kun muut lajiliitot ajavat bemarilla molemmilta puolilta ohi. Tekemällä asioita paremmin, mutta samalla tavalla, voisimme hyvinkin päästä tuohon strategiassa määriteltyyn 5% vuotuiseen kasvuun. Asiat strategiassa ovat oikeita. Keinot strategisten painopisteiden sisällä sekä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat jotain muuta kuin mitä tähän asti on tehty.

Avaan hieman meidän pitkän ajan tavoitteita, jotta syntyy oikea kuva siitä, missä mennään ja mitä tavoitellaan. Vuosi sitten meillä oli 1300 rekisteröityä pelaajaa (seuran jäsenet) ja noin 500 lisenssipelaajaa (kilpailuissa/liigassa pelaavat). Squashin harrastajia arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 15000. Tämä kuilu harrastajien ja etenkin seurojen jäsenten välillä pitää saada pienemmäksi – ja nimenomaan niin, että myös harrastajamäärä kasvaa. Tavoittelemme siis rekisteröityjen pelaajamäärien tuplaamista 2019 loppuun mennessä.

Valmennuspuolella tavoitteemme on asetettu vielä kauemmas. Tänä vuonna teimme tuloksellisesti kaikkien aikojen pohjanoteerauksen kaikissa junioriluokissa. Tästä viisastuneena meidän on pakko alkaa keskittyä rakentamaan parempaa pohjaa. Avainkysymys on saada pelaajamäärät ylös juuri nuorissa ikäluokissa, alle 13-vuotiaissa. Tavoitteemme on seuraavan olympiadin lopussa 2024 olla neljän parhaan joukossa kaikissa ikäluokissa alle 17-vuotiaista lähtien, mukaan lukien aikuiset. Alle 15-vuotiaille emme aseta tulostavoitteita, sillä haluamme pelaajamme kestävälle pelaajapolulle, mikä vaatii nuorena moniluolista liikuntaa – ei pelkästään totista lajiharjoittelua.

 Viestinnässä tavoitteet ovat aavistuksen monimutkaisempia. Viestintä kulkee luonnollisesti käsi kädessä muiden tavoitteiden kanssa. Kun saamme seuratoimintaa, valmennustoimintaa sekä kilpailutoimintaa parannettua, meillä on myös enemmän viestittävää. Tämä toimii myös toisin päin. Kun viestimme paremmin, se edesauttaa muiden strategisten tavoitteiden saavuttamista. Olemme syksyn aikana aloittaneet yleisesti aktiivisemman viestinnän aikaisempaan verrattuna. Valitut kanavat ovat olleet parhaillaan edessäsi oleva Newsletter, sähköposti, squash.fi, facebook, instagram sekä yksinkertaisesti puhelin. Suurin haasteemme on ulkoinen viestintä, pois lukien tietyt maakuntamediat ja -lehdet, joihin tietyt seurat saavat juttuja hyvin läpi. Alkava vuosi tulee olemaan kriittistä aikaa juuri ulkoisen viestinnän parantamiseen ja olemme hankkineet siihen apuja.

Kilpailutoimintaan on tehty jo joitain muutoksia 2017 aikana. Squashliigaan viilattiin muutama muutos ja etenkin eliittikisoja on pyritty parantamaan. On selvää, että ensi kaudelle muutoksia tulee lisää. Tavoite on saada aikaan selkeästi parempia tapahtumia niin, että pelaajat – ja katsojat – haluavat tulla paikan päälle. Muista tapahtumista Squash-Gaalaa tullaan ehdottomasti jatkamaan. 50 vuotta squashia tulee täyteen 2018 syksyllä, joten silloin on entistä isompien juhlien aika.

Meidän lajimme on siis uusiuduttava, vaikka se tekisi ajoittain kipeää. Maailma muuttuu ympärillä kiihtyvällä vauhdilla ja meidän pitää päästä ratsastamaan tällä aallonharjalla. Jos emme siihen pääse, niin tulemme olemaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän jäljessä. On siis ennustettava muutoksen suunta ja tehtävä toimenpiteitä, jotka auttavat meitä pysymään samassa suunnassa – ja mielellään tietysti etulinjassa.

Mika Monto

WSF Annual General Meeting – Squash Olympialaisiin 2024?

Squashin maailman kattojärjestö (WSF) järjestää vuosittain kokouksensa yleensä jonkin suuren tapahtuman yhteydessä. Näin tapahtui myös Marseillen Joukkue-MM -kisoissa. Kokouksen yhteyteen on usein liitetty päivän mittainen konferenssi, jossa käsitellään WSF:n eri työryhmien (valmennus, kehitys, tuomarointi sekä lääketieteellinen ja antidoping) raportit ja sinne hankitaan muutama mielenkiintoinen puhuja. Yhtenä isona puheenaiheena oli luonnollisesti Pariisin Olympialaiset 2024 ja squashin mahdollisuus sniikata sisään längistä tai jonkin käänteiskulman kautta.

 Olympialaisista heti sen verran, että kuten moni tietää, on lajimme jäänyt niukasti rannalle jo muutaman kerran peräkkäin. Siitä huolimatta joillain WSF:ssä on vahva usko siihen, että Pariisi 2024 on squashille tähän mennessä (ja tämän jälkeen) paras mahdollisuus päästä sisään. Valintasysteemi Olympialaisiin on valitettavasti kaikesta järjellisestä toiminnasta hyvin kaukana. Jokaisella kansainvälisen Olympiakomitean henkilöjäsenellä (100 hlöä), on yksi ääni. Kyse on siis puhtaasta lobbaamisesta, ja Olympialiike on tullut viime vuosina tunnetuksi enemmän mm. aggressiiviseen lobbaukseen liittyvistä skandaaleistaan kuin mistään muusta. Kun moni siis miettii, mistä syystä squash ei ole mukana, niin suurin yksittäinen syy siihen on riittämätön lobbaaminen.

Vaikka Olympialaiset pitäisi olla kaikkien laji-ihmisten yhteinen tavoite, niin WSF:n tilanne on lievästi sanottuna sekava. Asiat alkoivat mennä väärään suuntaan viime vuoden AGM:ssä Hong Kongissa, missä valittiin WSF:lle uusi puheenjohtaja. Äänestyksessä englantilainen Zena Woolbridge julistettiin ensin voittajaksi melko niukalla erolla. Kakkoseksi jäänyt Ranskan Jacques Fontaine vaati hetken päästä uutta äänestystä, koska hänen mielestään äänet oli laskettu väärin. Kun tapausta selvitettiin, oli Fontaine kaiketi käynyt sillä välin lobbaamassa itselleen muutamat äänet lisää ja vei uusintaäänestyksessä voiton muutaman äänen erolla. Ymmärtäen Englannin ja Ranskan historian sekä squashissa että yleisesti, oli soppa valmis. Menemättä syvemmälle yksityiskohtiin, soppa on edelleen tulilla ja sitä hämmennetään usealla eri kauhalla, mikä ei tee Olympiahakemuksesta ainakaan helpompaa.

WSF:n sisäisen tilanteen lisäksi ilmassa näyttäisi olevan hieman turnausväsymystä Olympialaisten suhteen. Niin monta kertaa on oltu lähellä, että osa porukasta vaikuttaisi olevan sitä mieltä, että jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Myönnän itse kallistuvani hieman samanlaiseen ajattelutapaan. Toki, jos Olympialaisiin päästäisi, ottaisi varmasti jokainen, myös minä, sen ilolla vastaan. Eri asia on, jaksaako porukka vielä kerran vääntää briljantin hakemuksen ja tehdä entistä parempaa lobbaustyötä – etenkin kun oma keittiö on kuin massiivisten ja kosteiden kotibileiden jäljiltä.

AGM:stä sen verran, että kaikki edellä avattu vaikutti kokoukseen niin, että juuri mitään järkevää ei saatu päätettyä. Muutamia viilauksia tehtiin WSF:n omiin sääntöihin, mutta ne olisi voitu tehdä eri foorumilla kuin AGM:ssä. Nyt delegaattien aikaa tuhlattiin nippelitiedon ja sanamuotojen läpikäymiseen. Muutama merkittävämpi sääntömuutosehdotus tehtiin, mutta ne kumottiin selvällä äänten enemmistöllä. Hienoimpana esimerkkinä oli äänestys, jossa äänestettiin äänimäärien tasavertaistamisesta. Nyt maiden äänimäärät määräytyvät kunkin maan kenttämäärän mukaan. Pienillä squashmailla on 1 ääni, suurilla maksimissaan 6 ääntä. Suomella ääniä on 2. Oli siis tehty esitys, jossa haluttiin tasapäistää äänimäärät niin, että jokaisella olisi tulevaisuudessa yksi ääni. Täysin yllättäen esitys ei mennyt läpi, kun muutama suuri squashmaa äänesti sen kuudella äänellään kumoon. Oh the irony!

Mika Monto

KÄÄNTEISKULMA

Minua pyydettiin Squashliiton Newsletterin blogistiksi. Suostuin, sillä se on minusta suuri kunnia. Liitto antoi blogille nimeksi Käänteiskulma. Käänteiskulmahan on squashtermi ja pitää kirjoittamisen osalta sisällään sen, että nämä blogit saavat – mielellään – olla vastakarvaisia, valtavirran vastaisia, poikittaisia, siis käänteisiä. Sellaisia, jotka toivottavasti synnyttävät keskustelua.

Perspektiiviä minun blogikirjoituksiini antaa mennyt aika, jonka ymmärtäminen on tärkeää, jotta voi ymmärtää nykyisyyttä. Tulevaisuutta yritän näinä aikoina ymmärtää hyvin varoen.

Olen ollut 15 vuotta töissä elintarviketeollisuuden palveluksessa (Hartwall ja British American Tobacco), 10 vuotta Helsingin pörssissä, 6 vuotta konsulttibusineksessa (VIA Group ja House of PR) sekä viimeiset vajaa 10 vuotta Perho Liiketalousopiston Urheiluakatemian lehtorina. Kaikki nämä vuodet olen ollut markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä.


Lopetin tenniksen HVS:n jäsenenä 13-vuotiaana ja olen pelannut 10-vuotiaasta jalkapalloa POHU:ssa ja pelaan edelleen. Olen pelannut squashia yli 40 vuotta. En ole koskaan ollut siinä hyvä, mutta se on silti antanut minulle valtavan paljon. Olen ollut mukana perustamassa ESRC:ä, HSRC:n hallituksessa sekä tällä hetkellä jäsenenä HSRC:n lisäksi kolmen jäsenen WSK:ssa. Se on huima seura, vaikka Viipurissa ei yhtään squashkenttää olekaan. Olen ollut Suomen Squashliiton puheenjohtajana 6 vuotta ja varapuheenjohtajana 4 vuotta.

Näistä ja monista muista taustoista minun ajatukseni kumpuavat.

Suomalainen squash on 50 vuotta vanha – tai nuori.  Iältään keski-ikäinen, kulttuuriltaan nuori. Onneksi olkoon!

Monenlaista on nähty, monenlaista on tehty, usein aika pienellä porukalla. Onko tultu sokeiksi? Aika käsikopelolla on ajoittain menty ja liikaa mukavuusalueilla kuljettu.

Olen sanonut tämän aiemminkin ja sanon nyt uudelleen: ollaan vedenjakajalla. Tästä tilanteesta joko onnistutaan synnyttämään jotakin uutta ja hyvää tai sitten me ajamme itsemme sellaiseen marginaaliin, jossa pyörä pyörii vain väärinpäin, kunnes pysähtyy kokonaan. Mukavuusalueelta pitää nyt hypätä pois.

Mitä pitää tehdä?

Lajin suosio on suorassa yhteydessä sen kärkipelaajiin ja kansainväliseen menestykseen. Nuoret tarvitsevat esikuvia, jotka näyttävät mallia ja luovat uskoa menestykseen. Oman urheilu-unelman ja vision rakentaminen ilman esikuvia on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Kulunut vuosi on suomalaisen huippusquashin osalta ollut valitettavan heikko. Kaikki kevään arvokisat menivät alakanttiin. Syksyn joukkueiden MM-kisat (sijoitus 15.) ei tuo paljon lohtua, vaikka on ainoana pohjoismaana siinä katsannossa ihan ok-suoritus. Parhaiten kansainvälisissä kilpailuissa ovat pärjänneet seniorit. Se on hienoa ja se on huolestuttavaa.

Ellemme saa kelkkaa menestyksen osalta kääntymään, joudumme entistä syvemmin kierteeseen, joka johtaa myös vuotuisen valtionavun pienenemisen jatkumiseen, mikä liiton huonon omarahoituksen jatkuessa johtaa entistä kutistuneempaan toimintaan. Kierre on valmis. Olympiakomitean tuki jäi muutama viikko sitten saamatta. Se on huono signaali!

Squashliiton hallitus ja sen toiminnanjohtaja Mika Monto ovat ison kysymyksen äärellä. Jotakin käänteentekevää pitää tehdä. En tiedä mitä se on, mutta jos nykymenolla jatketaan, siitä ei hyvää seuraa. Nämä kortit on katsottu.

Suomen miesten maajoukkue voitti omissa kotikisoissaan Sami Elopuron ja Pentti Pekkasen johdolla vuonna 1991 MM-pronssia. Suomessa oli silloin yli 100.000 squashin harrastajaa. Jotain oli tehty oikein. Kun nykytilannetta pohtii, voi aina vedota ajan muutokseen, olosuhteisiin, uusiin trendeihin ja ties mihin. Mutta jos ympärillä tapahtuvia muutoksia ei näe eikä muutu niiden mukana, kuihtuu pois.

Meillä on valtava määrä hiljaista know-howta. Mika ja Tomi Niinimäki ovat syksyn aikana kiertäneet ahkerasti maamme seuroja ja halleja. Se on tärkeää, sillä jos totuus jossakin on, se on pikemminkin ruohonjuuressa kuin norsunluutornissa.

Odotan optimistisena uusia lähtöjä. Tiedän, että Mikalla ja Tomilla riittää kanttia. Toivottavasti sitä riittää myös liiton hallituksella.

Mitään hävittävää ei enää oikeastaan ole.

 

Jari Mether

VALMENTAMINEN NYKYPÄIVÄNÄ

 

Valmentaminen on opettamista ja erityisesti motoristen taitojen opettamista toiselle ihmiselle. Taidon opettaminen on aikojen saatossa muuttunut ja muuttuu edelleen vieden valmennusta yhä vahvemmin ”urheilija keskiössä” -ajattelun suuntaan. Kisakalliossa järjestettiin marraskuussa kansainvälinen huippukonferenssi motoristen taitojen kehittämisestä, opettamisesta ja harjoittelusta.

 Kisakallio onnistui nyt toista kertaa keräämään ison tukun maailman kovimpia asiantuntijoita valmennuksen ympäriltä ja sen tutkimuksesta. Alla tiivistettyjä otteita heidän luennoiltaan joissa toistuu tieteellisten tutkimusten tulokset ja näin ollen nämä ovat vallitsevia totuuksia urheilussa ja valmentamisessa.

 

Professori Keith Davids:

”Kehitä urheilijaa 14-vuotiaaksi. Siitä eteenpäin anna urheilijan kehittää itse itseään. Etsikää ja käyttäkää ´donor sportseja´, eli sivuharjoitelajeja, jotka tuovat jonkun hyvän elementin urheilijan omaan lajiin. Harjoita päätöksentekoa. Symmetrinen toisto on edelleen yliarvostettua. Lisätkää muutosta ja epäsäännöllisyyttä, tavoitteen ’safe uncertainty’”.

 

Professori Karl Newell:

”Motoristen taitojen oppiminen on sama asia kuin lajitaitojen oppiminen. Laaja-alainen määrä muuttujia on tärkeätä harjoittelussa”.

 

Professori Damian Farrow:

”Iän ja tason mukaiset säännöt ja välineet tekevät harrastamisesta hauskempaa ja nopeuttaa kehittymistä. Anna lasten valita maila ja he valitsevat aikuisten mailan. Anna heidän valita maila silmät kiinni ja he valitsevat parhaan tuntuisen, eli juniorimailan. On tehokkaampaa ja tärkeämpää luoda oikeanlaiset olosuhteet lapselle kuin valmentaa hyvin ja paljon”.

”Tarvitseeko lajissa päätöksentekotaitoja, vai kehitämmekö cheerleadereita? Päätöksentekotaitoja voi kehittää ja ne ovat yhteydessä nuorena tehtyyn avoimeen ja suunnittelemattomaan harjoitteluun. Donor-lajit kehittävät päätöksentekotaitoja. Kokeneet pystyvät tekemään useampia päätöksiä ja nopeammin. Kokeneemmat pystyvät myös lukemaan vihjeitä paremmin ja näkevät kokonaisuuden laajemmin”.

”Valmentajan liian vahva tukeminen ja puuttuminen vähentää itseluottamusta”.

 

Professori Patricia Coutinho:

”Ohjattu, yksipuolinen harjoittelu johtaa aikaiseen drop outiin. Lasten omat aktiviteetit (kuten omatoiminen harjoittelu) motivoi ja opettaa päätöksentekoa sekä motorisia taitoja. Lasten on tärkeätä kohdata pettymyksiä ja vaikeita tilanteita oppiakseen käsittelemään erilaisia tunteita ja tilanteita. Sekä suunnitelmallisen ja suunnittelemattoman harjoittelun läsnäolo harjoittelussa on tärkeätä parhaan kehittymisen takaamiseksi. Suunnittelematon harjoittelu tukee kokonaisvaltaista harjoittelua”.

”Länsimaihin pitäisi saada mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon erilaisia turvallisia ulkoliikuntapaikkoja ja leikkipuistoja, joissa lapset pääsisivät liikkumaan monipuolisesti ja paljon. Tämä kehittäisi motorisia taitoja ja antaisi liikuntaan ja harjoitteluun paremmat edellytykset”.

 

Professori Maarten Vansteenkiste:

”Motivoiva valmennustyyli: henkiset tarpeet tärkeämmät kuin fyysiset. Olennaiset osa-alueet ennen sivuseikkoja. Motivointi toimii parhaiten johdattelevilla kysymyksillä. Urheilijoita kannattaa motivoida sanoittamaan tunteitaan. Autonomiaan tähtäävä valmentaminen ei kuitenkaan tarkoita, että urheilija jätetään yksin tai että mitään rajoja ei aseteta. Vaativa pitää olla, mutta vain silloin kuin sovituissa rajoissa ei pysytä. Valmentajan negatiivinen puhe siirtyy suoraan urheilijan mieleen. Urheilijoille pitää antaa vaihtoehtoja ja luoda tunne, että heillä on päätösvalta (=autonomia)”.

”Suunnitelematon ja epäjärjestelmällinen harjoittelu saattaa päättyä kaaokseen, mutta se ei haittaa. Autonomia-perusteinen valmentaminen on keskimäärin tehokkaampaa kaikissa valmennustilanteissa, koska urheilijat sitoutuvat ja ymmärtävät paremmin. Valmentajan palautteen ja ohjaamisen määrä vähenee suhteessa valmennettavan iän ja kokemuksen kanssa”.

 

Professori Chris Harwood

”Lapsille pitäisi tarjota psyykkistä valmennusta heti kun he pystyvät ottamaan sitä vastaan”.

 

Tohtori Marije Elferink-Gemser

”Psyykkinen osa-alue, eli valmius tehdä töitä on tärkein määrittävä tekijä lahjakkuudessa. Tutkimuksen mukaan tämä osa-alue vastaa 30%:a yksilön lahjakkuudesta. Motorinen ja fysiologinen kehittyminen jatkuu nopeana keskimäärin 14 ikävuoteen saakka. Siitä eteenpäin tasoerot urheilijoiden välillä alkavat kasvaa. Fysiologisella kehittymistahdilla ei ole vaikutusta ns. lahjakkuuteen, ainoastaan määrä- / laatusuhteella (eli harjoittelulla kokonaisuutena). Lapsen oma ymmärrys on tärkeätä harjoittelussa. Siinä pitää olla päämäärä ja konteksti. Parhaat valmentajat pystyvät tarjoamaan oikeanlaista stimulaatiota oikeaan aikaan”.

 

Mark O’Sullivan (jalkapallovalmentaja):

”Valmentajan pitää ymmärtää pelin lisäksi vallitseva ympäristö – tulevaisuuden valmentaja ymmärtää paremmin muuttuvia tekijöitä ja erilaisia tarpeita. Tämä johtaa entistä tarkoituksenmukaisempaan harjoitteluun. Toistoja ilman toistoja. Lapsi jolla on enemmän mahdollisuuksia (esim. harjoitella) on se lahjakas lapsi”.

 

Apulaisprofessori Keith Lohse:

”Motorinen oppiminen on hermoston ja lihaksiston mukautumista, eli pysyvän taidon oppimista. Palkitseminen kiihdyttää motorista oppimista. Rankaiseminen ei. Kehuminen ja parempi itsetunto auttaa oppimaan. On tärkeätä löytää sellainen haastetaso, missä tulee sekä onnistumisia että epäonnistumisia”.

 

Tutkija Alexandra Roberts:

”Lahjakkuudessa ei ole kyse yhdestä tekijästä tai elementistä (ominaisuudesta), vaan niiden joukosta eli kokonaisuudesta”.

 

Tutkija Martyn Rothwell:

”Työ- ja urheilumaailma ollut perinteisesti autoritäärinen (ohjattua). Nykyään tämä on muuttumassa ja urheilijan (kuten myös työntekijän) omaa ajattelua vaalitaan. Urheilijan omaa ajattelua ja päätöksentekotaitoa (autonomiaa) on ruokittava. Valmentajan tehtävä luoda erilaisia harjoittelumaisemia (landscape designs), jotka stimuloivat urheilijaa kehittymään”.

 

Tutkija Daniel Newcombe:

”Valmennuksen ydinkysymys: siirtyykö harjoitusvaikutus (transfer)? Enemmän muuttujia ja avoimuutta rajoitusten sijaan. Enemmän porkkanaa, vähemmän keppiä”.

 

Tohtori Kate Baker:

 ”Valmentajan ei pitäisi vain seurata reseptiä, edes hyvää sellaista, vaan pyrkiä tekemään siitä parempi”.

Squash-Gaalassa palkittiin kuluvan vuoden parhaita

 

Tässä palkitut ja perustelut:

Vuoden squash-halli? TähtiSquash, Kuusankoski

Jos vuoden squash-halli –palkinto olisi jaettu aikaisemmin, olisi tämä halli ansainnut voittaa palkinnon jo vuosia sitten. Tämä täysin poikkeuksellinen halli on rakennettu pitkälti talkoovoimin, siitä on tehty kotoisa, jopa olohuonemainen. Hallin kolmella kentällä toiminta on viriiliä ja hallia pyörittävät seuran omat takuumiehet vuorosysteemillä.

 

Vuoden Squash-tapahtuma: Finnish Masters Open, Salmisaaren Sisu, Heikki Teräsvirta

Tämän tapahtuman suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin vuoden 2016 puolella. Ennen H-hetkeä järjestelytoimikunta oli kokoontunut 5 kertaa, roolitukset oli tehty ja ihmiset sitoutettu esimerkillisesti, kaikki toimi kuten se vanha junan vessa.

 

Vuoden Junioriseura: Squash-Nallet, Pori

Vuoden junioriseuran palkinto annetaan seuralle, joka äärimmäisen haastavissa olosuhteissa on pystynyt luomaan toiminnan, joka tuottaa useita maajoukkuetasoisia junioreita eri ikäluokkiin. Seurassa on ymmärretty aikaansaavan tekemisen perusteet, ja seuravalmentajat ovat sitoutuneita toimintaansa. Seuran juniorit ovat aktiivisia kisoissa kävijöitä ja seurassa ei epäröidä pyytää squashliitolta apua ja vinkkejä valmennukseen ja toimintaan.

 

Vuoden junioripelaaja: Joel Jalovaara, HSK

Vuoden junioripelaaja on eräänlainen outolintu suomalaisessa squashissa. Vain muutaman vuoden squashkokemuksella hän on raketin lailla noussut oman ikäluokkansa kärkeen. Hän on esimerkillinen harjoittelija, jonka silmistä näkyy palo kehittyä. Tämä pelaaja näyttää esimerkillään muille mallia ja on luonnollisella tavalla ottanut eräänlaisen johtajan roolin omassa harjoitusryhmässään.

 

Vuoden Masters-pelaaja: Bertil Walli, ESP

Vuoden masters-pelaaja on luonnollisesti pitkän (ja tarkan) linjan pelaaja. Hänet löytää usein spekuloimassa eri mailoista, jänteistä, gripeistä tekniikoista ja taktiikoista. Hän menestyi erinomaisesti tämän vuoden arvokisoissa voittaen kultaa yli 70-vuotiaiden sarjassa.

 

Vuoden voitto (vuoden kovin Squash-tulos): Olli Tuominen (Vastus: Alan Clyne, miesten joukkue EM)

Vuoden voitto –palkinto annetaan pelaajalle, joka pystyy pyöräyttämään ennakolta kovan vastustajan tiukassa paikassa. Tänä vuonna vuoden kovin voitto tehtiin kevään EM-Kisoissa. Suomen miehet olivat tiukassa paikassa alkulohkossaan, jossa oli mahdollisuus raivata tie jopa semifinaaleihin asti. Vaikka näin ei lopulta käynyt, niin tämä voitto antoi siihen silloin vielä mahdollisuuden. Kyseessä oli luonnollisesti ns. listavoitto, eli vastustaja oli rankingissa korkeammalla.

 

Vuoden pelaaja: Emilia Soini, ESRC

Tämä pelaaja on tehnyt rohkeita ratkaisuja omalla squash-urallaan. Hän on oman tiensä kulkija, jonka tarkoituksena ei ole muiden mielistely. Hän on Espoo Squash Rackets Clubin kasvatti. Hän on viimeisen vuoden aikana loikannut PSA-rankingissa yli 40 sijaa ylöspäin ja löytyy tällä hetkellä listan sijalta 71.

 

Vuoden ylilyönti (Squash-teko): ESRC, pääseminen 5 parhaan joukkoon vuoden urheiluseura -kilpailussa.

Vuoden Ylilyönti on palkinto, joka annetaan henkilölle, yhteisölle tai taholle, joka on kuluneen vuoden aikana tehnyt jotain positiivisessa mielessä odottamatonta. Tänä vuonna vuoden ylilyönti –palkinto annetaan seuralle, joka on tehnyt äärimmäisen pitkäjänteistä työtä suomalaisen squashin hyväksi. Tämä seura sai siitä vuoden lopulla odottamattoman palkinnon, joka on merkittävä ei pelkästään kyseiselle seuralle, vaan koko suomalaiselle squashille.

 

Erikoispalkinto: vuoden squash-henkilö: Lars Ekholm, joukkue EM-kilpailut ja työ suomalaisen squashin eteen.

Vuoden squash-henkilön palkinto menee ihmiselle, joka on omistautunut lajille vuosikymmeniä. Hän on ollut henkilö, johon on aina voinut luottaa ja joka on hypännyt pelottomasti apuun, kun sitä on tarvittu. Hän on ollut kantava voima useissa viime vuosien tapahtumissa, joita squashliitto on järjestänyt. Hän on itseään säästämättä hoitanut oman tonttinsa aina kunnialla.

 

Erikoispalkinto: Poku Salo, työ suomalaisen squashin eteen

Toinen erikoispalkinto tänään annetaan pitkään jatkuneesta työstä suomalaisen squashin hyväksi. Tätä henkilöä voidaan kuvailla ”suomalaisen squashin ikoniksi”. Siellä, missä jotain tapahtuu, tämä henkilö on paikalla. Tunnustuksena pitkästä työstä suomalaisen squashin eteen, Suomen Squashliitto haluaa muistaa erikoispalkinnolla Poku Saloa.

MIESTEN MM-JOUKKUE PITI SIJOITUKSENSA

 

Miesten maajoukkue osallistui 23 muun maan mukana joukkue MM-kilpailuihin Ranskan Marseillessa. Kilpailu pelattiin marras-joulukuun vaihteessa ja Suomi pelasi lopulta ennakkosijoitukseensa, mikä oli 15.

Kilpailu oli Suomen kannalta ennakkoon haastava, koska Olli Tuomisen ohella pitkään maajoukkueen tukipilarina toiminut Henrik Mustonen ei päässyt kisaan mukaan jalkavamman vuoksi. MM-kisoissa kuitenkin pelataan miehen verran pienemmän joukkueella kuin esim. joukkue EM-kilpailuissa, joten siinä mielessä tilanne ei ollut katastrofaalinen. Lisäksi Suomen miesten (kuten myös naisten) taso on leventynyt ja joukkue saatiin silti täytettyä ammattipelaajilla. Suomen ennakkosijoitus 15. oli jopa hienoinen yllätys, koska pelaajien rankingissa sveitsiläiset (16.) ovat joukkueena suomalaisia korkeammalla.

Suomi pelasi alkulohkossa ensin Englantia vastaan ja he olivat luonnollisesti liian kovia, mutta ottelu toimi hyvänä valmistautumisena seuraavan päivän tärkeään Argentiina-kohtaamiseen. Suomi ottikin kovan 2-1 -voiton Argentiinasta Olli Tuominen ja Jami Äijäsen voitoilla ja tämä varmisti paikan 16 parhaan joukkoon.  Jatkosarjassa Suomi kohtasi maailman kovimman squash-rykmentin: Gawad, Farag, Shorbagy jr, Ashour. Tuloksena selkeä 3-0 -tappio, mutta mahtava kokemus sekä joukkueen kokeneemmalle, että varsinkin nuoremmalle osastolle. Tämän jälkeen ottelu sijoista 9.-16. Malesiaa vastaan. Tässä ottelussa Olli Tuominen oli ainoa joka pystyi kunnolla haastamaan vastustajansa ja veikin lopulta omansa. Muiden hävitessä Suomi päätyi pelaamaan sijoista 13.-16. Tässä kohtaa vastaan asettui Wales ja joukkueella oli erinomainen tilaisuus murtautua ennakkosijoitusta kovempaan loppusijoitukseen. Pelaajat olivat niin henkisesti kuin fyysisestikin ottaneet kuitenkin matkan varrella sen verran siipeensä, ettei parasta terää löytynyt ja Wales vei ottelun hieman yllättäen pelein 2-1 Miko Äijäsen viedessä omansa merkityksettömässä viimeisessä pelissä. Tämän jälkeen Suomen tie vei vääjäämättä pelaamaan sijoista 15.-16. Sveitsiä vastaan – molempien maiden ennakkosijoituksista.

Tässä ottelussa Suomen joukkue osoitti venymistä kautta linjan. Ykkösten avatessa ottelun Olli Tuominen oli piirua vaille pakottamassa Nicolas Mülleriä viidenteen ratkaisevaan erään, mutta eräpallon steviewonder-tuomio veti koko katsomon eturivin pasmat sen verran sekaisin sekä oikeassa että vasemmassa reunassa, että ottelun viimeiset pallorallit heitettiin arvalla ja ne kääntyivät Suomea vastaan. Seuraavassa pelissä kentälle astelivat hyvät ystävykset Miko Äijänen ja Dimitri Steinmann. Miko oli tähän mennessä saanut pelinsä kulkemaan hyvin ja itseluottamus oli jo sillä tasolla, ettei Steinmann päässyt missään vaiheessa järvenpääläisen kyytiin ja Miko tasoitti tilanteeksi 1-1 ja ojensi ratkaisun avaimet veljelleen Jami Äijäselle. Ja sitten päättiikin ottaa ilon irti viimeisestä kisapäivästä ja tarjota yleisölle niin paikan päällä kuin livelähetystä seuranneille hapenpuutetta. Jami vei pitkän puhteen jälkeen ratkaisevan pelin ratkaisevan erän jatkopalloilla ja Suomen loistavaan 2-1 -voittoon Sveitsistä.

MM-kilpailut ovat tällä hetkellä kovempi ympäristö kuin koskaan aikaisemmin. Squash on levinnyt maailmalle laajemmin kuin ennen ja pienetkin maat ovat pystyneet tuottamaan järjestelmällisesti useampia huippupelaajia, esimerkkeinä tässä mm. Malesia, Intia, Hongkong, Tshekki ja Argentiina – ei kovin perinteikkäitä squashmaita, mutta kaikki sellaisia, joilta voi odottaa erittäin kovia tuloksia tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa Suomen tulee olemaan entistä haastavampaa pysyä tässä kehityksessä mukana johtuen pääasiassa kahdesta tekijästä; ensimmäinen tekijä on harrastajamäärät – Suomessa ei kertakaikkiaan ole tällä hetkellä riittävästi pelaajia tuubissa, joita työntyy squashpelaajan polulle ja sitä kautta maajoukkueisiin. Tässä on suomalaisen squashin ja Squashliiton ensimmäinen haaste, johon pitää alkaa löytämään keinoja ja tahtoa. Toinen haaste on resurssit. Ilman taloudellista pohjaa ja tekijöitä (seuratoimijoita ja osaavia valmentajia) emme saa kehitettyä laadukasta pelaajamateriaalia oli harrastajamassa minkä kokoinen tahansa. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa meidän tulisi myös onnistua luomaan pelaajiin uskoa, että squash-ammattilaisuus on myös potentiaalinen ja kunnioitettava uravalinta. Tällä hetkellä tuntuu, että yleisesti sitä ajatellaan enemmänkin kummajaisena ja tämä suhtautuminen on erilainen muihin maihin verrattuna.

Suomen Squashliitto ry

Radiokatu 20

00093 Valo

www.squash.fi

SHARE TWEET FORWARD
MailerLite